Neuvostoliittoa itsevaltaisesti johtanut Josif Stalin vahvisti valta-asemaansa 1930-luvulla vangitsemalla tai tapattamalla poliittisiksi vastustajiksi tai epäilyttäviksi katsomiaan henkilöitä laajoissa vainoissa. Vainojen pahin kausi oli vuosina 1936-38 ja sitä kutsutaan "Suureksi puhdistukseksi". Tällöin epämääräisistä tai tekaistuista syistä pidätettiin, vangittiin ja murhattiin eri arvioiden mukaan yli miljoona ihmistä.

Vainot ulottuivat myös suomalaisten ja amerikansuomalaisten siirtolaisten kansoittamaan Neuvosto-Karjalaan. Stalinin terrorin uhreina menehtyi 1930-luvulla tuhansia suomalaisia ja amerikansuomalaisia.                                               

Punaisen eli kommunistisen Karjalan rakentaminen aloitettiin heti Venäjän vallankumouksen jälkeen 1910-luvun viimeisinä vuosina. Lenin määräsi sisällissodassa tappion kärsineet ja Neuvosto-Venäjälle paenneet suomalaiset luomaan Karjalaan suomalaisen ja suomenkielisen hallinnon. Näin alueelle muotoutui vahva suomalainen yhteisö. Punaista Karjalaa pidettiin Neuvostoliiton luoteisimpana eturintamana lännen imperialismia vastaan.

Neuvosto-Karjala ei ollut siirtolaisille mainostettu paratiisi ennen Stalinin vainojakaan. Asuinolot olivat paikoin kurjat ja siirtolaisilla oli myös kahnauksia paikallisen väestön kanssa.

Neuvostoliittoon loikkasi 1920- ja 30-luvuilla lähes 15 000 suomalaista. Osa jätti Suomen ideologisista syistä, osa pakeni poliittista vainoa ja osa vietiin Lapuan liikkeen kyyditseminä rajalle väkisin. Neuvostoliiton loikanneiden kohtalo oli usein kova. Heistä tuhannet vietiin eri puolilla Neuvostoliittoa sijainneille vankileireille, jossa kohtelu oli julmaa. Moni ei tiennyt vangitsemisensa syitä. Historiantutkija Hannu Rautkallion mukaan Neuvostoliittoa johtaneen kommunistisen puolueen piirissä suomalaisiin loikkareihin ei aina luotettu, ja heitä saatettiin pitää "ideologisesti kypsymättöminä." Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) jäsenien oli puolestaan kiellettyä loikata ilman virallista lupaa. Arvioiden mukaan noin puolet Suomesta Neuvostoliittoon loikanneista henkilöistä menehtyi lopulta Stalinin vainoissa.

Osa amerikansuomalaista siirtolaisista pettyi puolestaan työväen paratiisiin niin, että palasi Suomeen tai Amerikkaan. Arviolta noin puolet amerikansuomalaisista palasi Yhdysvaltoihin ennen Stalinin vainoja. Kaikki eivät kuitenkaan halunneet tai päässeet lähtemään. Heidän kohtalonaan oli tulla ammutuksi tai joutua Siperian vankileireille. Kaikkien jääneiden kohtaloita ei tunneta täysin vieläkään.

1. a) Lukekaa Kirstin Kronvallin juttu "Totuus Ikitie-elokuvan takana on tarua karmeampi – kävimme tuhansien suomalaisten teloituspaikoilla Venäjällä" (Yle, 1.9.2017).
b) Millaisia kysymyksiä juttu teissä herättää? Kirjoittakaa jutun ja/tai elokuvan perusteella kuvitteellinen kirje Stalinin vainoista selvinneelle ihmiselle. Mitä haluaisitte kysyä? Miettikää asioita, joista elokuvan perusteella haluaisitte tietää lisää, mutta jotka eivät elokuvasta selvinneet.

2. Millaisen kuvan elokuva antaa Neuvosto-Karjalasta. Kerratkaa elokuvan tapahtumia. Millaisilta paikoilta Petroskoi ja Hopea vaikuttavat elokuvan alussa? Mikä herätti teissä kysymyksiä tai ihmetystä, kun katsoitte elokuvaa. Keskustelkaa aiheesta luokan kesken tai pienryhmissä.

Lähteet ja lisätietoa:
Rautkallio, Hannu, Suuri viha – Stalinin suomalaiset uhrit 1930-luvulla, WSOY, 1995.
Lewin, Moshe, Neuvostoliiton vuosisata, Like, 2005.
Yle, 18.11.2013, "Puolet suomalaisista loikkareista kuoli Stalinin vainoissa".