1. Vanhanaikaisia valokuvia 

 

a) Tutkikaa 1900-luvun alun valokuvia kirjoista tai internetistä. Miten kuvat eroavat nykyisistä? Millaisia aiheita ja sommitelmia tuolloin suosittiin, entä nykyään? Mitä rajoituksia tekniikka asetti kuvaamiselle? Millainen kuvaamisen kulttuuri vallitsi tuolloin ja miten se erosi nykyisestä (ketkä kuvaavat, keitä kuvataan, missä, milloin ja miksi)? 

 

b) Ottakaa toisistanne "vanhanaikaisia" kuvia löytämienne vanhojen kuvien mallin mukaan. Ottakaa mahdollisuuksien mukaan huomioon kuvattavien asennot ja ilmeet, vaatteet, sommitelma, kuvausetäisyys, valaistus, esineet ja huonekalut. Muistelkaa, miten Ikuistetut hetket -elokuvassa oli pyritty luomaan illuusio 1900-luvun alusta. Jos käytätte digikameraa, koettakaa muokata kuvista kuvankäsittelyllä vanhanaikaisia – mustavalkoisia tai seepiasävyisiä, naarmuisia ja reunoilta epätarkkoja tai tummia. Filmikameralla otetuista kuvista voidaan samoin yrittää tehdä vanhemman näköisiä tietyillä kehittämistekniikoilla. Valitkaa syntyneistä kuvista aidoimmin vanhanaikaisen näköinen. Mitkä tekijät saavat juuri sen näyttämään vanhalta? Miltä vuodelta kuva voisi olla? Keksikää kuvissa näkyville "iso-iso-isovanhemmille" kullekin oma tarinansa. Miksi ja missä yhteydessä tästä henkilöstä on otettu kuva? 

 

2. Neulanreikäkamera 

Tutustukaa neulanreikäkameran periaatteeseen ja rakennusohjeisiin. Rakentakaa neulanreikäkamera, ottakaa sillä kuvia ulkona ja kehittäkää ne pimiössä. Neulanreikäkamera saattaa tuntua ihmeellisemmältä laitteelta kuin huippumoderni digikamera, koska siinä ei tarvita sähköä eikä edes linssejä. 

 

3. Elävien valokuvien näyttely 

Ikuistetuissa hetkissä on paljon kauniita kuvia, "hetkiä", joita Maria tallentaa tai jotka elokuvan ohjaaja Troell on elokuvakamerallaan vanginnut. Kuvatkaa omasta ympäristöstänne, koulusta tai luontoretkeltä lyhyitä videopätkiä digikameralla tai digivideokameralla. Yrittäkää vangita pieniä, jännittäviä yksityiskohtia, kauniita liikkeitä, hauskoja ilmeitä tai eleitä ja abstrakteilta näyttäviä muotoja videopätkiin. Tavoitteena on luoda "eläviä valokuvia", joissa jokaisessa on vain yksi kohde ja jotka kestävät vain muutamia sekunteja. Antakaa näille eläville valokuville kuvaavat tai arvoitukselliset nimet ja järjestäkää niistä "näyttely" tietokoneen avulla niin, että videopätkiä voi helposti katsella niiden kuvakkeita klikkailemalla. Näyttely voi olla avoinna yhdellä koneella tai sitten esimerkiksi koulun omassa verkossa. Tavoitteena on luoda kuvia, jotka eivät ole valokuvia, mutta eivät elokuviakaan, vaan jotain siltä väliltä. 

 

Samantapaisia minielokuvia näytettiin Edisonin kehittämällä kinetoskoopilla 1800-luvun lopulla. Kinetoskooppi oli elokuvan esityslaite, johon kurkistettiin sisään aukosta. Laite näytti lyhyen elokuvan yhdelle hengelle kerrallaan, kun siihen syötti kolikon. Pitkien tarinaelokuvien projisointi kankaalle osoittautui kuitenkin ihmisten mielestä lopulta kiinnostavammaksi tavaksi nähdä elokuvia. Nykyiset kannettavat dvd-laitteet ja kännykästä katseltavat videot tosin ovat tavallaan paluuta pieniin yhden hengen katselulaitteisiin. 

© Koulukino 2024