Tiedot ulkoisesta maailmasta kulkeutuvat mieleen aistien kautta (makuaisti, hajuaisti, näköaisti, kuuloaisti, tuntoaisti, tasapainoaisti). Niiden ensisijainen säilytyspaikka on sensorinen muisti, jossa yksityiskohtainen tieto säilytetään lyhyen aikaa (alle sekunti). Näin näemme kuvan ja kuulemme äänen vähän pidempään kuin se oikeasti kestää. Seuraava tietoja käsittelevä muistiprosessi on työmuisti, jossa tietoa kerrataan aktiivisesti, esimerkiksi kun muistelemme ostoslistaa kävelessämme kauppaan. Työmuistin kapasiteetti on noin 7±2 yksikköä. Yhdistämällä tietoja isommiksi yksiköiksi voidaan helpottaa muistamista – esimerkiksi puhelinnumero 09355896 on 8 lukua eli 8 yksikköä pitkä, mutta jos muistellaan 09-355-896, käytössä on vain 3 yksikköä. (Tämä strategia toimii, koska kolminumeroiset luvut ovat tarpeeksi lyhyitä ja tuttuja jotta niitä voidaan käyttää yksiköinä.) 

• Harjoitus: Kokeile, kuinka iso oman työmuistisi kapasiteetti on. Lue parille kolme numeroa, jotka hän yrittää toistaa. Jos tämä onnistuu, lue neljä numeroa ja tee harjoitusta niin kauan kun parisi pystyy toistamaan numerosarjoja virheettömästi. Esimerkiksi:

3   5   8

1   7   9   3

2   5   1   0   3

8   4   2   5   1   9

3   7   7   2   5   0   2

4   1   6   8   2   5   9   4

9   2   6   4   8   9   3   2   4

Voitte käyttää apuna myös tätä (ohjaus englanniksi).

Kun tietoa on käsitelty työmuistissa riittävästi, se siirtyy pitkäkestoiseen muistiin. Kertauksen lisäksi myös voimakas tunnekokemus auttaa tiedon tallentamisessa pitkäkestoiseen muistiin. Ja kuten elokuvassakin nähdään, monet tiedot tallentuvat pitkäkestoiseen muistiin nukkuessa. Nukkuminen on siis todella tärkeää muistin toimimisen kannalta.

Pitkäkestoinen muisti jaetaan deklaratiiviseen muistiin ja ei-deklaratiiviseen muistiin. Deklaratiivinen tarkoittaa, että muistot voidaan hakea tietoisesti ja niistä voidaan puhua. Deklaratiivinen muisti on vastuussa hankituista tiedoista (semanttinen muisti) ja koetuista tapahtumista (episodinen muisti). Semanttisessa muistissa sijaitsee esimerkiksi tieto siitä, että Tukholma on Ruotsin pääkaupunki. Tieto säilyy semanttisessa muistissa ilman aika- ja henkilökohtaista kontekstia.

Tietojen hakeminen muistista on melko samanlaista kuin googlaaminen. Kun muistista haetaan tapausta, hakutapahtuma muistuttaa elokuvan katsomista tai matkustamista takaisin menneisyyteen. Kun muistan, että viime vuonna olin lomalla Tukholmassa, muisto sisältää henkilökohtaisen perspektiivini eli tiedon siitä, että muisto on oma kokemukseni. Tapaus sisältää myös paikan ja ajan tiedot. Nämä tiedot Tukholmasta sijaitsevat siis episodisessa muistissa.

Ei-deklaratiiviseen muistiin kuuluu muutamia eri prosesseja, muun muassa proseduraalinen muisti, joka on vastuussa taidoista. Proseduraalisten muistiprosessien avulla osataan esimerkiksi pyöräillä, mutta osaaminen ei vielä tarkoita, että pystyttäisiin myös selittämään, miten itse pyöräileminen tapahtuu. Pyöräilyä oppii harjoittelemalla, mutta pyöräilyn fysiikkaa oppii opiskelemalla tietoja.

Tämä kuva havainnollistaa muistin rakennetta                                                                                                                   

• Tietovisa: 1) Mitä Riley muistaa proseduraalisen muistin avulla? (Mikä tärkeä taito on hänellä?) 2) Minkä muistiprosessin avulla Riley muistaa, että hän on nähnyt pizzerian? 3) Mihin muistotyyppiin kuuluvat entiset amerikkalaiset presidentit, jotka mielen työntekijät haluavat siivota pois? Vastaukset: 1) Lätkää. (Vaikka Rileylla on myös lätkään liittyviä episodisia muistoja, lätkän pelaaminen on taito eli proseduraalisen muistin tehtävä.) 2) Deklaratiivisen, episodisen muistin avulla. 3) Deklaratiiviseen, semanttiseen muistiin.

Pitkäkestoisen muistin kapasiteettia pidetään äärettömänä. Unohtaminen ei aina tarkoita, että muisto on poistunut kokonaan. Unohtaminen voi tarkoittaa, ettemme vain osaa paikallistaa merkitystä muististamme. (Elokuvan paikkaa nimeltä “memory dump”, suomeksi ”muistitunkio”, ei oikeasti ole olemassa mielen rakenteessa.) Tiedon löytämisessä voi auttaa esimerkiksi hakuvihje, sama toiminta kuin tietoa tallennettaessa tai muiston tuoreena pitäminen. Käyttämällä tietoa usein voidaan vahvistaa hermosolujen välisiä yhteyksiä, mikä helpottaa tiedon palauttamista. Tiedot, joita ei käytetä pitkään aikaan, heikkenevät. Kuten elokuvassakin sanotaan, “memories fade if Riley doesn’t care for them” (”muistot heikkenevät, jos Riley ei piittaa niistä”).

• Vinkki: Kun opiskelet, älä ainoastaan lue materiaalia toistuvasti, vaan kysele itseltäsi kysymyksiä lukemaasi liittyen. Tietojen toistuva palauttaminen on tehokkaampi oppimisstrategia kuin toistuva tallentaminen.

Myös linkitykset helpottavat tietojen palauttamista. On siis suositeltavaa aktiivisesti etsiä linkityksiä olemassa olevaan tietoon. Jos opittava materiaali on vaikea linkittää jo olemassa oleviin tietoihin, voidaan linkityksiä keksiä. Esimerkiksi tarina vanhasta kalastajasta auttoi erästä psykologian opiskelijaa muistamaan aivohermot: Tarinan alussa vanha kalastaja haistoi hyvää meri-ilmaa (I. aivohermo on hajuhermo), näki sinistä taivasta (II. aivohermo on näköhermo), katsoi oikealle ja vasemmalle (III. aivohermo on silmän liikehermo) ja näki upeaa maisemaa, jne.

Listan oppimista voi helpottaa myös keksimällä visuaalista linkitystä, esimerkiksi laittamalla listan “tavarat” tutulle reitille, jota kulkee joka päivä. Esimerkiksi jos haluan muistaa ostoslistan, johon olen kirjoittanut "kissanruokaa, patonki ja maitoa", voin kuvitella koulumatkani näin: "bussipysäkillä istuu kissa, jolla on hiiri suussaan, linja-auto näyttää patongilta, ja koulun lähellä oleva järvi onkin maitoa". Mitä tarkemmin visuaalisia linkityksiä kuvitellaan ja mitä epätavallisempia kuvat ovat, sitä helpompi asiat on muistaa.

Oppimisstrategioista voi lukea lisää esimerkiksi täältä.   

• Harjoitus: Osaatko sanoa kaikki ilmansuunnat? Yritä keksiä muistisääntöjä väli-ilmansuuntien opetteluun. Mihin kohtaan tulevat lounas, koillinen, kaakko ja luode?  

Inside Out kuvailee mielen toimintaa melko tarkasti, mutta elokuvassa kukin muisto on hyllyllä säilytettävä pallo, joka sisältää tapahtuman tarkat yksityiskohdat. Tämä ajatus on arkipsykologiassa hyvin vakiintunut, mutta ei vastaa nykyaikaisia tutkimustuloksia. Muistaminen on jälleenrakennusta, ja muistot voivat olla jopa vääriä, vaikka tuntuvat aidolta. Psykologi Elizabeth Loftus käyttää TED-luennossaan Wikipedia-analogiaa: muisti ei ole kuin kirjasto, vaan pikemmin Wikipedia eli internet-pohjainen tietosanakirja, jossa tietoja voidaan muokata.

• Harjoitus: Wikit mahdollistavat yhteisöllisen tiedon tuottamisen. Tutustukaa yhdessä Wikipedian ominaisuuksiin. Miten sinne luodaan tietoa? Onko wikipedia luotettava tiedonlähde? Lisää tietoa wikeistä opetuksen tukena löydät täältä ja täältä.  

Yleensä emme muista, mistä tietomme ovat peräisin, koska lähdemuistimme on heikompi kuin semanttinen muisti (joka säilyttää kaikki tiedot). Näin tiedot, jotka saamme esimerkiksi fiktiivisistä tarinoista sekoittuvat oppikirjasta luettujen tietojen kanssa. Muistissa ei ole olemassa erikseen fakta- ja fiktiolaatikoita. Tieto siitä, että koiralla on neljä jalkaa on samanlainen semanttinen tieto kuin että lohi on kala ja elää vedessä. Niiden erottelu faktaan tai fiktioon onnistuu muiden, linkitettyjen tietojen avulla.

• Keskustelu: Mitkä medialajit tarjoavat mielestäsi faktaa ja mitkä fiktiota? Miten erottelet faktaa ja fiktiota? Ovatko “faktat” aina luotettavia?
• Harjoitus: Tehkää luokan kanssa tai pareittain mind map eli miellekartta faktasta ja fiktiosta. Liittäkää molempiin käsitteisiin sanoja, joita tulee mieleen ja vertailkaa lopuksi tuloksia. Mitä eroja löydätte?