1. ”Valkoisille sanoin, että me tarvitsemme heitä, emmekä halunneet heidän lähtevän maasta. Sanoin, että he ovat eteläafrikkalaisia, aivan kuten mekin, ja että tämä on heidänkin maansa. En säästellyt sanojani apartheidin kauhuista, mutta toisin yhä uudelleen, että meidän pitäisi unohtaa menneet ja keskittyä rakentamaan parempaa tulevaisuutta kaikille.”

 

Yllä oleva on lainaus Nelson Mandelan omaelämäkerrasta Pitkä matka vapauteen. Miettikää ryhmissä tai pareittain, mikä oli Mandelan sovittelevan 

asenteen taustalla? Miten elokuva selitti Mandelan suhtautumista valkoisiin ja Etelä-Afrikan eheyttämiseen? Mitä itse luulette Mandelan motiiveiksi?

 

2. Millaisena Mandela kuvataan Eastwoodin elokuvassa? Mitä elokuvassa ei mielestänne kerrota?

a) Laatikaa lyhyt henkilökuva Nelson Mandelasta Voittamaton -elokuvasta saamienne tietojen perusteella. Tarkastelkaa henkilökuvia: mitä puuttuu, mitä haluaisitte vielä tietää?

b) Täydentäkää henkilökuvia. Käyttäkää internet- ja kirjalähteitä. Vastatkaa esittämiinne kysymyksiin. Miettikää myös, millä perusteella elokuvaan valikoitui sen esittämät tiedot Mandelasta.

 

Nelson Mandela

Nelson Mandela syntyi Mvezossa, Etelä-Afrikassa 18.7.1918. Mandelan isä oli xhosa-heimon johtaja, jolla oli neljä vaimoa. Mandelan äiti oli vaimoista kolmas. Yhteensä Mandelalla oli 13 sisarusta. Kun Mandelan äiti kääntyi kristinuskoon, pääsi seitsemänvuotias Mandela (silloiselta heimonimeltään Rolihlahla) englanninkieliseen kouluun, jossa hänelle annettiin nimeksi Nelson.

 

”Minun sukupolveni afrikkalaisilla, kuten nykypolvellakin on yleensä sekä englanninkielinen että afrikkalainen nimi. Valkoiset eivät joko osanneet tai eivät halunneet lausua afrikkalaisia nimiä ja pitivät niitä sivistymättöminä.” (Pitkä matka vapauteen, s. 22)

 

Kun Mandela oli 9-vuotias, hänen isänsä kuoli. Mandelan holhoojaksi ryhtyi Thembujen sijaishallitsija päällikkö Jongintaba Dalindyebon. Mandela opiskeli palatsin vieressä sijainneessa koulussa, Clarkeburryn sisäoppilaitoksessa, metodistiopistossa ja For Haren yliopistossa, josta hänet kuitenkin erotettiin opiskelijoiden edustajistoon liittyneiden erimielisyyksien vuoksi. Vuonna 1914 23-vuotias Mandela palasi synnyinpaikkaansa, mutta pakeni pian järjestettyä avioliittoa Johannesburgiin.

 

Johannesburgissa Mandela työskenteli asianajotoimiston apulaisena ja vei loppuun kesken jääneet oikeustieteen opintonsa. Samaan aikaan hän tutustui myös rotusortoa vastustaneiden liikkeiden toimintaan ja kävi muun muassa kommunistisen puolueen kokouksissa. Kun apartheidista tuli vallitseva poliittinen järjestelmä, Mandela toimi jo ANC:n nuorisojärjestö CYL:ssä(Congress Yout League). Nuorisojärjestö oli kattojärjestöä radikaalimpi ja kannatti muun muassa lakkoja ja kansalaistottelemattomuutta apartheidin vastustamisen keinoina. Vuonna 1951 Mandela valittiin CYL:n puheenjohtajaksi. 1940- ja -50–lukujen Etelä-Afrikassa mustien järjestötoiminta oli ankarasti kielletty.

 

”Joukkotoiminta oli vaarallista Etelä-Afrikassa. Afrikkalaisille lakkoileminen oli rikos. Sananvapaus ja liikkumisvapaus oli armotta riistetty. Menemällä lakkoon afrikkalainen ei pelkästään menettänyt työpaikkaansa ja koko toimeentuloaan vaan myös oikeutensa jäädä alueelle, missä asui.” (Pitkä matka vapauteen, s. 128)

 

Vuonna 1952 Mandela perusti ystävänsä kanssa oman lakitoimiston Johannesburgiin. Kyseessä oli kaupungin ainoa mustien johtama 

asianajotoimisto. Joulukuussa 1956 Mandela pidätettiin ja häntä syytettiin maanpetoksesta (katso apartheid-osuuden liitteen aikajana: vuodet 1955, 1956). Hänet kuitenkin vapautettiin parin viikon vankeuden jälkeen. Sharpervillen verilöylyn jälkeen (katso aikajana vuosi 1960) Mandela pidätettiin yhteyksistä verilöylystä alkaneisiin mielenosoituksiin ja vietiin Pretorian paikallisvankilaan viideksi kuukaudeksi. Oikeudenkäynnit 

jatkuivat vielä vankeuden jälkeen ja Mandelan oli pakko sulkea lakitoimistonsa. Vuonna 1961 Mandela vapautettiin maanpetossyytöksistä. Pian tämän jälkeen Mandela siirtyi maan alle ja hoiti laittomaksi julistetun ANC:n asioita salaisesti. Hänestä tuli Etelä-Afrikan etsityin mies.

 

”Lain nojalla minusta tehtiin rikollinen, ei sen tähden mitä olin tehnyt vaan sen tähden, mitä puolustin, mitä ajattelin, omatuntoni tähden. Voiko kenestäkään olla mikään ihme, että tuollaiset olot tekevät ihmisestä yhteiskunnan lainsuojattoman?” (Pitkä matka vapauteen, s. 349)

 

1960-luvun alkuvuosina Mandela nousi ANC:n aseellisen siiven johtajaksi. Hän kiersi Afrikassa kertomassa Etelä-Afrikan tilanteesta. Samalla Mandela sai sotilaskoulutuksen Etiopiassa. Etelä-Afrikan hallitus tuomitsi ANC:n terroristijärjestöksi. Kun Mandela pidätettiin vuonna 1962 (katso aikajana, vuodet 1962, 1963 ja 1964), hänet siirrettiin pitkän, Rivoniaksi kutsutun oikeudenkäynnin jälkeen Robben Islandin vankilasaarella istumaan tuomiotaan. 

Mandela oli vangittuna Robben Islandilla vuoteen 1982 asti. Loput tuomiostaan Mandela istu Pollsmoorin vankilassa, josta hänet vapautettiin 11.2.1990.

 

”Vankila riistää vapauden, ja yrittää viedä myös henkilöllisyyden. Kaikki käyttävät samanlaisia pukuja, syövät samaa ruokaa, noudattavat samaa päiväjärjestystä. Se on määritelmän mukainen puhtaasti autoritaarinen tila, jossa ei siedetä minkäänlaista itsenäisyyttä eikä yksilöllisyyttä. Vapaustaistelijana ja ihmisenä on vastustettava vankilan yrityksiä riistää nuo ominaisuudet.” (s. 353)

 

”Robben Island oli ilmiselvästi Etelä-Afrikan vankilajärjestelmässä se linnoitus, jossa raakuus ja rautanyrkki olivat kovimmillaan. Se oli kärsimysten paikka vangeille, mutta koettelemus myös vankilahenkilökunnalle. Poissa olivat ristirotuiset vartijat, jotka olivat jakaneet savukkeita ja myötätuntoa. Vartijat olivat valkoisia ja enimmäkseen afrikaansia puhuvia ja he vaativat isäntä-palvelija suhtautumista….. Robben Islandilla rotujako oli ehdoton. Ei ollut ainuttakaan mustaa vartijaa eikä ainuttakaan valkoista vankia.” (s. 411)

 

Lähteet ja lisätietoa:

Mandela, Nelson, Pitkä tie vapauteen, Juva 1995.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nelson_Mandela

http://nobelprize.org/nobel_prizes/peace/laureates/1993/mandela-bio.html

© Koulukino 2024