Kulttuurinen omiminen on noussut keskustelunaiheeksi populaarikulttuurista puhuttaessa. Amerikan alkuperäiskansojen päähineet, Miss Suomen feikkisaamenpuku ja vastaavat ilmiöt jakavat mielipiteitä.

Kulttuurinen omiminen tarkoittaa sitä, että eri kulttuurista tuleva lainaa toiselle kulttuurille kuuluvia elementtejä, tapoja tai symboleita ilman lupaa ja ymmärtämättä niiden taustoja. Kulttuurisessa omimisessa on kyseessä valtasuhde: valtakulttuuri käyttää väärinymmärtäen ja ilman lupaa vähemmistökulttuurin symboleja, taidetta ja perintöä. Esimerkiksi pukujen oikeaa symboliikkaa ja käyttötapaa ei ymmärretä, vaan puku on vain eksoottinen ja värikäs koriste.

Usein kulttuurisen omimisen kautta saadaan taloudellista hyötyä. Esimerkiksi H&M:llä oli myynnissä iso huivi, joka oli identtinen kopio juutalaismiesten synagogassa käyttämästä rukousliinasta.

Isle of Dogsin ohjaajan, Wes Andersonin kohdalla kysymys kulttuurisesta omimisesta on nostettu esille aina alkaen hänen elokuvastaan The Darjeeling Limited (2007), jota kritisoitiin siitä, että Intia oli siinä vain eksoottinen tausta kolmen länsimaisen matkalle. Isle of Dogsia katsoessa herää kysymys, miksi se on sijoitettu juuri Japaniin. Amerikanjapanilaisen kirjoittaja Emily Yoshidan mukaan tarina voisi sijoittua vaikkapa Suomeen, koska elokuva ei kuvaa juurikaan todellista nyky-Japania, vaan enemmänkin länsimaisia mielikuvia Japanista. (Yoshida, ”What It’s Like to Watch Isle of Dogs As a Japanese Speaker”) Saman vahvistaa ohjaaja itse Berlinale-festivaalin lehdistötilaisuudessa: “Isle of Dogsin tarina voisi tapahtua oikeastaan missä tahansa, mutta me halusimme tapahtumapaikaksi oman mielikuvitusversiomme Japanista” (Janne Sundqvist, YLE). Keskisuomalaisen elokuvakriitikko Jarmo Valkola näkee elokuvan olevan enemmänkin kunnioittava lainauksissaan: ”Animaationa toteutettu elokuva on mahtavasti toteutettu fantasia, joka nojaa japanilaiseen kulttuuriperintöön.” (KSML, 11.5.2018)

1. Mitä eri Japanilaisen kulttuurin piirteitä huomaat elokuvassa? Miksi japanilaisen kulttuurin lainaaminen on niin suosittua?

2. Mitkä asiat mielestäsi ovat kulttuurista omimista? Onko jostain toisesta kulttuurista lainaaminen taiteessa ja viihteessä oikeutettua ja missä menee raja kunnioittavan lainaamisen (ns. homage, jossa kunnioitetaan esimerkiksi mieliohjaajan tuotantoa viittaamalla omassa elokuvassa intertekstuaalisesti hänen elokuviinsa) ja epäkunnioittavan lainaamisen välillä? Miksi kulttuurinen omiminen on ongelma?

3. On myös väitetty, että jos lainaaminen aina tuomitaan, taiteellinen luominen on mahdottomuus. Mitä mieltä olet tästä väitteestä?

4. Onko toisen kulttuurin esittäminen animaatiossa eri asia kuin ”oikein” näyttelijöin tehtynä siten, että näyttelijä esittää henkilöä, joka on eri kulttuuripiiristä kuin hän itse?

Lisätietoa:

Emmi Nuorgam: Mistä puhumme, kun puhumme saamelaisten oikeuksista?

Ruskeat tytöt: Mitä jokaisen tulisi tietää saamelaisista?

https://www.ruskeattytot.fi/sielu/valkoisiavalheita

Suomen kuvalehti: Tätä rumpua ei saa käyttää