Läheisen kuolema on aina järkyttävä asia. Billi ja hänen perheensä kokevat samoin, mutta suhtautuvat kaikki asiaan eri tavalla. Elokuva perustuu ohjaaja Lulu Wangin omaan perhetarinaan, ja nai nain hahmo ohjaajan omaan isoäitiin. Elokuvan viimeinen kuva onkin ohjaajan isoäidistä. Elokuvan alussa lukee, että se ”perustuu tosielämän valheeseen”, siis perheen valehteluun ohjaajan omalle isoäidille tämän sairaudesta.

Monessa Itä-Aasian paikassa, Kiinan lisäksi myös Japanissa, on perinteisesti ollut tapana säästää vakavaan tautiin kuten syöpään pian kuoleva tältä uutiselta – Kiinassakin on toki tämän suhteen erilaisia käytäntöjä eri seuduilla. Jäähyväisissä kuvatun kaltainen tilanne on Akira Kurosawan elokuvassa Ikiru (Japani, 1952), jossa lääkäri ei kerro miehelle tämän elävän viimeisiä aikojaan, mutta mies arvaa asiantilan ja alkaa viettää viimeisiä viikkojaan etsien aiemmin tuhlaamaansa elämää.

Jäähyväisissä lähisuku kokoontuu nai nain luo käyttäen tekosyynä Billin serkun häitä, jotka kyhätään pikaisesti etuajassa kokoon – pariskunta on seurustellut vasta muutaman kuukauden. Häät tuovat kontrastin isoäidin kuolemalle: samaan aikaan kun isoäiti puuhastelee häätarjoomusten kanssa, muu perhe yrittää hämmentyneenä jättää mielessään jäähyväisiä isoäidille ja heillä on vaikeuksia päästä hääjuhlatunnelmaan.

Keskusteltavaksi

• Miksi arvelet, että osassa Itä-Aasiaa kuolevalle itselleen ei kerrota hänen tilanteestaan? Jakaantukaa kahteen joukkueeseen: toisen mielestä vakavasti sairastuneelle pitää kertoa hänen tilansa. Listatkaa syyt miksi pitää aina kertoa. Toinen joukkue kannattaa kertomattomuutta. Mitä etuja siitä on, että sairas ei saa tietää todellista tilaansa? Kenelle kertomattomuudesta on hyötyä ja kenelle se on vaikeaa ja henkisesti raskasta? Mitä haittoja kertomattomuudesta on? Kummin haluaisit itsellesi tehtävän?
• Miten Billi ja hänen isänsä suhtautuvat nai nain sairauteen?