Henkilökuva
Jacques – elämä merellä on fiktiivinen henkilökuva merentutkija Jacques Cousteausta. Elokuvan tarina pohjautuu tositapahtumiin ja se kerrotaan draaman keinoin. Elokuva sisältää lisäksi arkistomateriaalia.
- Pohtikaa, mitä muita henkilökuvia tiedätte tai olette nähneet, niin fiktiivisiä kuin dokumentaarisia. Kenestä ne kertovat, minkälaisia elokuvat ovat tyyliltään? Rakentuuko elokuva yksistään arkistomateriaaleista vai onko mukana ns. uudelleen näyteltyä/rakennettua materiaalia? Minkälaisen kuvan elokuva välittää kohdehenkilöstään?
- Pohtikaa myös, mikä merkitys on elokuvan näyttelijävalinnoilla. Onko esimerkiksi Jacquesin näyttelijä (Lambert Wilson) uskottava roolissaan? Mitkä kriteerit ovat saattaneet ratkaista sen, että Lambert Wilson on valikoitunut Jacquesin rooliin? Miettikää näyttelijävalintoja myös muiden näkemienne henkilökuvien kautta.
Dokumentista fiktioon
Dokumenttielokuva ymmärretään usein todellisuuden suorana taltiointina. Dokumenttielokuva perustuu kuitenkin aina tekijänsä näkemyksiin ja valintoihin – se on tulkittua todellisuutta, joka ei pyri yhteen ja ainoaan totuuteen vaan pikemminkin avaa tulkintamahdollisuuksia ja näkökulmia kuvaamaansa tapahtumajaksoon tai ilmiöön.
Rajanveto dokumenttielokuvan ja fiktio- eli näytelmäelokuvan välillä on häilyvä; fiktioelokuva voi perustua todellisiin tapahtumiin, ja toisaalta dokumenttielokuvassa saatetaan manipuloida ja muokata materiaalia fiktioelokuvan keinoin.
Henkilökuvat ovat elokuvallisia muotokuvia. Niissä yhteen sitova elementti on henkilö, hänen persoonallisuutensa, historiansa tai työnsä. Henkilökuvia on tehty niin kuolleista kuin elossa olevista, suurmiehistä, kuuluisuuksista ja tavallisista ihmisistä.
Onnistunut henkilökuva kertoo kohteestaan rikkaasti, kiinnostavasti ja monipuolisesti. Mutta sen lisäksi elokuvassa pitäisi olla laajempikin teema, jotakin sellaista, joka tekee siitä yleisemmin kiinnostavan. Oma lajinsa henkilökuvia ovat potretit tunnetuista henkilöistä. Hyvä dokumentti hakee jotain elämänmakuista ja yrittää tunkeutua virallisen julkisivun taakse. Käsikirjoittajalta henkilökuva edellyttää kunnollista ennakkotutkimusta ja perusteellista tutustumista henkilöön.
Lähteet:
Aaltonen, Jouko (2011): Seikkailu todellisuuteen. Dokumenttielokuvan tekijän opas. Like.
Aaltonen, Jouko (2002): Käsikirjoittajan työkalut. Audiovisuaalisen käsikirjoituksen tekijän opas. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Kovanen, Marjo & työryhmä (2013): Elokuvakasvatuksen opas. Otava. Keuruu.
- Pohtikaa tämän tekstin valossa, miten hyvin elokuva on onnistunut henkilökuvana. Kertooko elokuva rikkaasti kohteestaan Jacques Cousteausta, onko hän tarpeeksi kiinnostava elokuvan keskushahmoksi? Liikkuuko elokuva ns. julkisivun taakse, paljastaako se päähenkilöstä jotakin yllätyksellistä?
- Pohtikaa vielä, miten fiktiivisyys nousee esille elokuvassa. Onko elokuvaan esimerkiksi tuotu mukaan jotain sellaista, mitä ei todellisuudessa tapahtunut, vai onko jokin tosiasia kerrottu hieman toisella tavalla? Voiko elokuvan välittämää kuvaa Jacques Cousteausta pitää uskottavana?
-
Tutustukaa seuraavaan Kulttuuricocktailin haastatteluun elokuvan ohjaajasta Jérôme Sallesta. Minkälaista valmistelutyötä hän teki elokuvaansa varten? Pohtikaa sitten, miten hyvin hän onnistui työssään, onko elokuva esimerkiksi uskollinen alkuperäiselle tarinalleen ja hahmolleen.
Kulttuuricocktail: ”Elokuva paljastaa: Jacques Cousteau teki yhteistyötä öljy-yhtiön kanssa”
Elokuvan vastaanotto
- Tutustukaa vielä elokuvan arvosteluihin. Minkälaisiin asioihin arvosteluissa on kiinnitetty huomiota? Nouseeko keskiöön elokuva itsessään vai sen välittämä kuva todellisesta historiallisesta henkilöstä?
