Suurin osa kertovista elokuvista rakentuu yksilöiden ympärille. Tarina on riippuvainen heidän huomioistaan: elokuva etenee sen mukaan, mitä hahmot näkevät ja kuulevat, ja miten he reagoivat tilanteisiin. Katsojan mielikuva henkilöstä syntyy hänen tekojensa ja olemuksensa kautta. Käytöksen perusteella pyrimme ymmärtämään hahmon pyrkimyksiä ja motivaatiota toimia. Tärkeää on se, mitä toiset hahmot sanovat hänestä ja miten he käyttäytyvät hänen kanssaan. Myös hahmon toimintaympäristö ja kuvakerronta (esim. hahmon kuvaaminen ala- tai yläviistosta) kertovat hänestä paljon.

Elokuvantekijöillä on taiteellisia päämääriä, joita henkilö palvelee, minkä vuoksi hahmoissa korostetaan tiettyjä ominaisuuksia. Hahmon tarkoitus voi olla aatteiden vertauskuvallinen edustaminen tai jonkin ryhmän kärjistetty esittäminen. Koska oikeassa elämässä ihmisillä on useita puolia ja käyttäytymismalleja eri tilanteissa, monipuoliset hahmot vaikuttavat todellisemmilta myös elokuvissa.

Katsojaa valmistellaan elokuvan alusta saakka tapahtumaan, jossa jokin hahmon luonteenpiirre, esim. aggressiivisuus tai luotettavuus, nousee huippuunsa. Hahmon käytös antaa pitkään tulevasta vinkkejä, mutta ne saattavat olla ristiriitaisia ja vasta tarinan käännekohdassa selviää, millainen hahmo todellisuudessa on.

• Kuka on Jättiläisen päähenkilö? Millä perusteella?
   
• Mitkä luonteenpiirteet määrittävät elokuvan keskeisiä henkilöitä, Jussia, Raimoa ja Pekka Perää? Ovatko he mielestäsi moniulotteisia hahmoja?
   
• Mikä on tarinan käännekohta? Millaiset luonteenpiirteet Jussissa ja muissa hahmoissa korostuvat tällöin? Miten käännekohtaa valmistellaan tarinan edetessä?
   
• Miten uskottavia elokuvan hahmot ovat? Tuntuvatko he todellisilta?

Vaikeassa ratkaisutilanteessa mitataan henkilön arvot. Aina ratkaisut eivät ole eettisesti ja moraalisesti yksiselitteisiä. Hahmoon samastunut katsoja joutuu ristiriitatilanteessa miettimään omiakin arvojaan. Fiktiolla on hämmästyttävä kyky saada katsoja toivomaan parasta jopa hahmolle, jonka toiminta ei istu hänen arvomaailmaansa. Näin voi käydä etenkin silloin, kun vastapuoli jätetään kasvottomaksi tai esitetään pahana. Vaikka henkilö olisi itse aktiivisesti edennyt tilanteeseen, hän saattaa näyttäytyä uhrina.

Samastuminen henkilöhahmoihin on merkittävä osa elokuvan lumoa. Katsoja myötäelää (pää)henkilön kohtalossa tai kuvittelee itse olevansa samassa tilanteessa. Empatia, eli myötätuntoinen eläytyminen ja pyrkimys ymmärtää toista, muodostaa katsojan ja fiktiivisen hahmon välille siteen. Jos sidettä ei synny, saattaa elokuvakokemus jäädä puolinaiseksi, tai sitten elämys löytyy muualta, esim. tehosteista tai jännittävistä juonenkäänteistä.

• Millaiset arvot ja moraali elokuvan henkilöillä (Jussi, Pekka Perä, Raimo, Eeva, Ada) on? Pysyvätkö ne elokuvan ajan muuttumattomina? Millaisen viestin elokuvantekijät haluavat mielestäsi antaa?
   
• Ymmärrätkö henkilöiden tekemiä ratkaisuja? Pystytkö samastumaan niihin? Miksi Jussi päättää myötäillä Raimoa ja haudata epäilynsä toiminnan kestävyydestä? Entä mitkä seikat saavat hänet lopulta vastustamaan hanketta? Miksi Pekka Perä haluaa jatkaa, vaikka tiedostaa riskit? Miksi hän ei suostu myymään kriisiytyvää kaivosta?
   
• Onko Jussi mielestäsi enemmän uhri vai sankari? Onko Jättiläisessä selkeitä sankareita tai roistoja?
   
• Oletko joskus huomannut elokuvaa katsoessasi toivovasi päähenkilön pääsevän tavoitteeseensa, vaikka se sotisi omaa arvomaailmaasi vastaan? Oletko esimerkiksi pitänyt peukkuja timanttivarkaille tai toivonut, ettei pettäjä jäisi kiinni salasuhteesta? Miksi näin tapahtuu?
   
• Ohjaaja Aleksi Salmenperän mukaan Jättiläisessä on kyse omatunnosta. Miten omatunnon kysymykset näkyvät eri henkilöiden kohdalla?