Vigo ja surrealismi
Elokuvaa Nolla käytöksessä on verrattu myös Salvador Dalin ja Luis Bunuelin elokuvaan Andalusialainen koira (1929) ja Luis Bunuelin elokuvaan Kulta-aika (1930), joita taas on tulkittu esimerkkeinä surrealistisista elokuvista. Surrealismi vaikutti Vigon aikalaisiin Ranskassa, ja Vigon elokuviakin on syytä tarkastella suhteessa surrealisteihin ja surrealismin elokuvallisiin ilmentymiin. André Breton kirjoitti Surrealismin manifestin vuonna 1924. Jukka Hytönen muistuttaa, miten surrealismi kirjaimellisesti tarkoittaa ”ylirealismia” ja lainaa Bretonin määritelmää siitä: ”Puhdas psyykkinen automatismi, jonka avulla koetetaan ilmaista suullisesti tai kirjoittamalla tai millä muulla tavalla tahansa ajatuksen todellinen toiminta. Ajatuksen sanelua vailla mitään järjen valvontaa, vailla esteettistä tai moraalista kannanottoa” (26).
Niin dadaismi kuin siitä kehittynyt surrealismikin olivat Ranskassa ”kirjallisia liikkeitä” (Hytönen 25), jotka korostivat tekstiä ajatuksenvirtana. Tekstejä ei määrittänyt niinkään kerronnan johdonmukaisuus, vaan assosiaatiot ja mielikuvituksen aktiivinen hyödyntäminen. Kokeellisissa elokuvissa todellisuuden totuudenmukainen tallentaminen ja tarinoiden kausaalinen eteneminen saivat väistyä; kuvia yhdisteltiin ja rinnastettiin yllätyksellisyyden saavuttamiseksi ennemmin kuin tarinan johdonmukaisuuden rakentamiseksi.
Vigoa ei voida pitää varsinaisena surrealistina, sillä hän ei surrealistien tavoin tietoisesti toiminut vallankumouksellisen liikkeen edustajana. Kuitenkin surrealistinen kuvankäyttö näkyi jo Vigon kokeellisessa dokumentissa À Propos de Nice. Elokuvassa hän kritisoi sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta rinnastaen provosoivasti kuvia, esimerkiksi porvarirouvia strutseihin jne.
Siinä missä Vigon elokuvia voidaan tarkastella suhteessa surrealismiin, niitä voidaan myös yleisemmällä tasolla tarkastella vastalauseina mainstream-elokuvalle. Hannu Waarala tarkastelee artikkelissaan ”Jean Vigon anarkismi” Marguerite Duras’n esseetä ja analysoi Duras’n ajatusta ”valtavirtaelokuvan” ”raukkamaisuudesta” ”vääristellä elämää ja maailmaa omien tarpeidensa ja mielihauteidensa mukaiseksi” (20). Waarala viittaa Duras’n kriitiikkiin viihdekirjallisuudesta ja ”juonen ylivallasta osoituksena viihdyttämisen pakon prostituoivasta ja amoralisoivasta vaikutuksesta ’totuudellisuuden’ kannalta” (20).
- Vigon yhteys surrealismiin ja Duras’n ajatus vigolaisesta vastaiskusta mainstreamelokuvaan antavat aiheen miettiä vigolaisen anarkistisuuden ilmentymiä nykyelokuvassa. Mieti hetki manifesteja nykyelokuvassa, esim. Dogma-manifestia ja pohdi, miten manifestit ovat toimineet vastalauseena Mainstream-elokuvalle. Miten esimerkiksi Dogma-ohjaajat uudistivat elokuvailmaisua ja elokuvakerrontaa?
© Koulukino 2024
