keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU

Osallistu Koulukino-kyselyyn

Mielipiteesi olisi tärkeä meille parantaaksemme palveluitamme. Osallistujen kesken arvotaan pieni palkinto.

SV | EN | RU

Vigolle elokuvan runollinen realismi oli myös pitkälti sekä unenomaisen maailman kuvausta että maailman näkemistä lapsenomaisesti. Nolla käytöksessä -elokuvan katsoja näkee sisäoppilaitoksen kapinallisen hengen lapsen näkökulmasta. Toisaalta tämä lapsenomaisuus kuvaa myös surrealistista maailmankatsomusta. Jukka Hytönen viittaa artikkelissaan ”Vigo ja surrealismi” André Bretonin Surrealismin manifestiin, jossa Breton kirjoittaa: ”Mieli, joka uppoutuu surrealismiin elää uudelleen innoittuneena parhaan osan lapsuuttaan” (27). 

a) Hytönen muistuttaa edelleen, miten Vigon elokuva kuvaa hyvin ”kuri[a, joka] ei pysty kahlitsemaan mieltä” (27). Mieti seuraavaksi Vigon eri tapoja kuvata 
henkilöhahmojensa sisäistä maailmaa, jota säätelee lapsenomainen mielikuvitus ja jota kuri ei pysty kontrolloimaan ja jota ylhäältä asetetut koodit ja normit eivät hallitse. 
 
b) Pohdi Nolla käytöksessä -elokuvassa nähtäviä taikatemppuja, esim. kohtausta, jossa pallo katoaa taianomaisesti pojan sormista; herättelevätkö 
kohtaukset katsojan lapsenomaista uskoa taikamaailmaan, vai kyseenalaistavatko ne paljaan silmän kykyä nähdä ja välittää totuus näkemästään? Miten taikatemput muistuttavat toden ja epätoden, näkyvän ja näkymättömissä olevan häilyvästä rajasta? 
 
c) Nolla käytöksessä -elokuvaa analysoitaessa ja lasten taianomaista mielikuvitusmaailmaa pohtiessa ei voida välttyä miettimästä elokuvassa nähtävien lasten vallankumouksellisuutta. Mieti seuraavaksi, miten Vigo esittää lasten vallankumouksellisuuden? Miten Vigo kuvaa sorrettuja ja sortajia? Kumman näkökulmasta tapahtumia seurataan ja vaihtuuko tämä näkökulma elokuvan aikana? 
 
d) Mieti, miten lapsenomainen sisäisen maailman vapaus kuvataan L’Atalantessa ja miten se poikkeaa Vigon lapsenomaisen maailman kuvaamisesta elokuvassa Nolla käytöksessä. Missä määrin lapsenomaisuus ja mielikuvituksen vapaus määrittää myös L’Atalanten henkilöhahmoja? Onko elokuvien 
henkilöhahmoilla mitään yhteistä ja mikä on niiden suurin eroavaisuus? Minkälaisia elokuvallisia ruumiillistumia unenomainen maailma, jossa kaikki on mahdollista, ja lapsenomainen mielikuvituksen rajattomuus saavat L’Atalantessa