Elokuvan ennakkosuunnittelun ensimmäinen vaihe on käsikirjoituksen työstäminen. Käsikirjoitus on elokuvan suunnitelma, jonka pohjalta tuotanto voi käynnistyä ja edetä. Käsikirjoitus toimii tekijöiden (ohjaajan, näyttelijöiden, kuvaajan jne.) yhteisenä työvälineenä, jonka pohjalta kukin työtään suunnittelee. Elokuvakäsikirjoitus voi olla alkuperäiskäsikirjoitus tai esimerkiksi näytelmästä tai romaanista sovitettu käsikirjoitus. 

 

Joki-elokuvan käsikirjoitus on ohjaaja Jarmo Lampelan tekemä. Lampela kertoo, että elokuvan ideointi lähti tositapahtumista: ”Joitakin vuosia sitten nuori tyttö käveli Nurmeksessa alle vuoden ikäisen lapsensa kanssa jokeen. Ohikulkijat huomasivat tapahtuman ja onnistuivat saamaan tytön ja lapsen ylös joesta. Tapaus ylsi iltapäivälehtien lööpiksi, mutta uutisena se jäi päivän sensaatioksi. Tytöstä ei selvinnyt nimeä, ja teon motiivistakin kerrottiin vasta muutaman päivän kuluttua pikku-uutisella. Teon taustalla oli ollut taloudellisten huolien aiheuttama masennus.”

 

Lampela sanoo idean suorastaan tunkeneen itsensä läpi: tapahtumasta syntyi tarve tehdä elokuva tunteista. ”Jäin kiinni tytön tekoon. Ihmettelin, miten voimakas on ollut tunne, minkä vallassa tyttö on toiminut. – – Ajan myötä Anniksi nimeämästäni tytöstä muodostui minulle selittämätön asia, mysteeri.” 

Käsikirjoittaja muistaa peilanneensa Annin ratkaisua omiin valintoihinsa: ”Useimmat ratkaisut, jotka ovat muokanneet elämääni tai jotka ovat saaneet minut toimimaan jonkin päämäärän eteen, ovat syntyneet voimakkaan tunteen johdattamina. – – Joki-elokuvakäsikirjoitus syntyi halusta tutkia tunteita.” 

 

Elokuvan tarinoita Lampela luonnehtii lyhyiksi, ratkaiseviksi tuokioiksi ihmisen elämässä: on kohdattava jotain selittämätöntä ja toimittava tunteen pohjalta. ”Elokuvan viisi muuta tarinaa, jotka linkittyvät Annin kehystarinaan, pohjautuvat omiin, ystävien ja omaisteni kokemuksiin, jokaisessa olen ollut jollakin tavoin osallisena.” Itse tarinat olivat Lampelan mukaan valmiina jo vuoden verran ennen ensimmäisen käsikirjoitusversion aloittamista. Kirjoittamiseen vapautti lopulta idea äänivallin rikkoutumisesta ja toistumisesta eri tarinoissa. 

 

Lampela nimeää käsikirjoittamisen tärkeimmäksi työvaiheeksi juuri havainnon tekemisen eli aiheen tai jonkin olennaisen asian havaitsemisen. Hän toteaa hakevansa ristiriidan tai perustilanteen yleensä kovin läheltä, omasta elinympäristöstään. Kirjoittamisen suurimpana haasteena hän pitää uskon säilymistä omaan työhön: pitää uskoa, että kirjoittamisessa on järkeä, vaikka menossa olisi jo kahdeksas versio. 

 

Työprosessin parhaita hetkiä on tietysti käsikirjoituksen valmistuminen, mutta vielä antoisampaa on alkaa kirjoittaa uutta tekstiä: Aihe on hautunut päässä kuukausia, toista vuottakin, ja hioutunut jo aika selkeäksi. Sitten tulee hetki, jolloin siitä voi kertoa läheisimmille kollegoille ja katsoa heidän reaktioitaan. Niistä yleensä tietää, onko tarinassa mitään kertomisen arvoista.

 

Tätä kirjoitettaessa Lampela on juuri viimeistelemässä elokuvaansa Eila. Seuraava idea, elokuvatrilogia Kolme ilmansuuntaa, on saanut kollegoiden hyväksynnän, ja rahoittajatkin ovat siitä kiinnostuneita. ”Ehkäpä siis vuonna 2005 on jotain taas tehtynä.”

© Koulukino 2024