”Musikaali on näytelmä tai elokuva, jossa teatterinomaiseen toimintaan ja dialogiin on lisätty ajan viihdemusiikin tyylissä toteutettuja laulu- ja tanssinumeroita. Eurooppalaisperäiset ooppera ja operetti saivat Amerikassa uuden jatkumon musikaalista. 1800-luvun Amerikassa lähinnä 

kiertävät teatteriseurueet esittivät usein tanssi- ja musiikkinumeroita, jotka eivät juonellisesti liittyneet toisiinsa. Musikaali liitti juonella numerot toisiinsa ja oopperan tai operetin tapaan kertoivat kokonaisen tarinan. Usein musikaalin musiikki oli kuitenkin tyylillisesti kevyempää ja se sai aineksia amerikkalaisesta kansanmusiikista kuten bluesperinteestä, ja suurimuotoisesta konsertti- ja viihdemusiikista. Musikaalin sisältö on yleensä romanttinen ja komediallinen, mutta moderni musikaali voi käsitellä hyvin erilaisia, vakaviakin aiheita. Musikaali on ennen kaikkea yhdysvaltalainen 

ilmiö, erityisesti New Yorkin Broadwayllä tuotetaan edelleen lukumääräisesti eniten musikaaleja.

 

Varhaisissa teatteriesityksissä oli jo 1890-luvulla tapana lisätä ajan tunnettuja sävelmiä kevyeen juoneen. Varhaisiin musikaaleihin vaikuttivat musiikillisesti mm. synkopoitu ragtime-musiikki, joka 1800/1900 -lukujen vaihteissa syntyi ja tuli muotiin, ja myös jazzin eri tyylit.

 

Nykyään musikaalit ovat usein läpisävellettyjä, itsenäisiä teoksia, jotka käyttävät aikansa pop-musiikin tyyliä ja ne voivat kosketella kipeitäkin aiheita. Edelleen musikaalia kuitenkin pidetään juonellisesti kevyenä ja usein romanttinen liioittelu ja absurdit tilanteet kuuluvat musikaaleihin.” 

 

(Wikipedia)

 

1. Jos rakastat on musikaali, joka on aivan oma genrensä. Satakunnan kansan toimittaja Soila Ojanen kirjoitti seuraavanlaisen arvion elokuvasta Jos rakastat:

 

”Ohjaaja Neil Hardwick ja tuottaja Jarkko Hentula ovat ottaneet riskin tehdessään perinteisen musikaalin. Sen klassisessa ilmaisussa on vaarana outous. Jos rakastatonkin merkillinen teos. Se on osin hauska, mutta ytimeltään surullinen. Teemoja on liikaa. 

 

Hemmoteltu Ada tekee rikoksen. Samalla hän menettää muistinsa lisäksi ilkeän luonteensa. Ada ajautuu sairaalasiivoojaksi ja söpön maahanmuuttajapojan tyttökaveriksi. Kun lapsinäyttelijä katsoo ensi kerran röyhkeästi kameraan ja laulaa oiontaraudat kiillellen Maija Vilkkumaan Ein, paluuta ei ole. Kolari kuvittaa Säpinää-biisin poliisien tanssiessa taustalla.Kaikki tämä on aivan kauheaa.

 

Toisaalta elokuva on kunnianosoitus suomalaiselle iskelmä-, pop ja rockmusiikille. Popeda, Eput, Mamba, Yö ja Hector soivat kuin jättikaraokelta. Tekee mieli laulaa. Taitavien laulujen jälkeen kömpelöt draamakohtaukset tuntuvat teennäisiltä. Topeliuksen Adalmiinan helmi -satuun nuotitettu tarina tökkii. Romanssin päämysteerin ratkaisu ei ole uskottava. Replikointi ei oikein toimi, vaikka pari irtovitsiä naurattaa. 

 

Sitten alkaa ahdistaa tanssi. Rivistössä aina joku mokaa, ja jäykkä liike pistää silmään. Pääroolit on miehitetty rohkeasti tuoreilla nimillä. Se kannattaa. Ada (Elli Vallinoja) ja (Toni) Chike Ohanwe ovat herttainen pari, jonka raikkaus peittää haparoinnit. Adaan ystävystyvä Mervi (Jenni Hakala) tekee loistotyön roisina hoitajana. Kuiville eivät hekään saa kummallista elokuvaa.”

 

(http://www.satakunnankansa.fi, 8.1.2010)

 

Toimittaja Ojanen ei selvästikään ole päässyt sisään musiikkielokuvan genreen, vaan on kokenut musikaalille ominaiset tyylilliset asiat elokuvan heikkoutena. Vai onko asia näin? Onko elokuva Jos rakastat korni ja huono elokuva vai ”vain” musikaali? Keskustelkaa.

 

2. Jos innostuitte musikaaleista, tässä listaa kuuluisista musikaaleista. Katsokaa ja kuunnelkaa ja antakaa jalan väpättää. Oppimateriaalin tekijän henkilökohtaisia suosikkeja ovat Hair, Sound of Music ja Mamma Mia.

 

Kuuluisia musiikkielokuvia:

© Koulukino 2024