Almodóvarin keskeiset elokuvalliset teemat: kaipaus, muistot ja menetys ovat nytkin elokuvan juonen liikuttajat. Nämä teemat ovat keskeisiä elokuva- ja kirjallisuuden lajityypille nimeltä melodraama. Melodraamassa tunnehetkiä paisutellaan ja dramatiikka muodostuu henkilöiden sisäisten tunteiden voimakkuudesta enemmän kuin puhtaasti ulkopuolisista tapahtumista. Perhesuhteet ovat usein melodraamojen keskeinen aihepiiri. Almodóvarille on ominaista poiketa puhtaasta melodraamasta tuomalla omituista, joskus mustaakin huumoria tapahtumiin.

Almodóvar on saanut vaikutteita Douglas Sirkin tapaisilta melodraaman mestareilta. Sirk ohjasi 1950-luvun Hollywood-elokuvia, jotka voimakkaine väreineen ja henkilöiden välisine tunnetörmäyksineen tunnetaan keskeisinä elokuvallisen melodraaman teoksina. Melodraamassa liioitellaan niin tunne- kuin merkitystasollakin. Elokuvakriitikko Helena Ylänen on kirjoittanut Almodóvarista näin:

”Almodóvar on taikuri, joka puhuu totta häpeämättömän mielikuvituksellisten ja liioiteltujen tarinoiden kautta. Luottamalla kertojanlahjoihinsa hän pystyy tekemään hauskan komedian niin hirveästä asiasta kuin lapsen kuolema ja niin vaikeasta aiheesta kuin äitiyden ja naisena olemisen koko valtava tunteiden kirjo. — Paisuteltujen tilanteiden kautta ja isosti itseään ilmaisevien henkilöiden avulla hän pystyy murtamaan sivistyneen käytöksen pakkopaidan ja näyttämään ainakin vilahduksen ihmisten sisintä.” (Nyt, 17.12.1999)

• Mitkä kohtaukset Julietassa ovat erityisen melodramaattisia? Miten niitä korostetaan (esim. näyttelijäntyö, lähikuvat näyttelijöihin, luonnonilmiöt, musiikki)?
   
• Onko elokuvassa huumoria ja jos on niin missä ja miten se ilmenee?