Elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja-näyttelijä-leikkaaja-puvustaja, ihmelapseksikin nimetty ja vasta 21-vuotias Xavier Dolan vastaa elokuvan vangitsevasta ja tyylitellystä visuaalisesta maailmasta. Dolan kuvasi aiemmassa elokuvassaan J'ai Tue Ma Mere (I Killed My Mother) homoseksuaalisuutta ja raastavaa äitisuhdetta.

Kangastuksia ei perustu ensi sijassa juoneen tai dialogiin, vaan sen painopiste on kuvaustekniikassa, puvustuksessa ja lavastuksessa sekä musiikissa. Elokuva yhdistelee dokumentaarista, rosoista kuvausta sekä äärimmäisen tyyliteltyjä hidastuksia ja zoomauksia. Elokuva alkaa dokumentaariseen tyyliin toteutetuilla haastattelupätkillä, joissa haastateltavilta udellaan kysymyksiä rakkaudesta ja suhteista. Tämän intron jälkeen elokuva siirtyy kuvaamaan päähenkilöitä, nuorten aikuisten joukkoa, joista Francis ja Marie nousevat tärkeimmiksi. Pian ystävykset tutustuvat enkelimäisen kauniiseen Nicolakseen, josta tulee kummallekin pakkomielle.

Päähenkilökolmikko on läpi elokuvan viimeisen päälle puettuina, meikattuina ja kammattuina. Elokuvan puvustus ja lavastus viittaavat monin tavoin elokuvahistoriaan ja populaarikulttuurin historiaan. Kuvaustekniikan ja huolellisesti valitun musiikin kautta pyritään vangitsemaan elokuvan henkilöhahmojen ulkonäkö, tyyli ja tunnetilat. Kamera pääsee viipyilevissä kohtauksissa lähelle päähenkilöiden tyyliä ja persoonallisuutta. Visuaalisuus onkin läpi elokuvan huomattavasti dialogia tärkeämpää ja vahvat rakastumisen, turhautumisen tai kyllästymisen tunteet välittyvät päähenkilöiden olemuksista ilman sanoja.

 

Tehtäviä

1. Keskustelkaa ryhmissä valitsemistanne teemoista: kuvauksesta, puvustuksesta ja lavastuksesta sekä musiikista. Miten elokuvassa käytetään erilaisia kuvaus- ja tyylikeinoja sekä musiikkia? Miten kuvaus-, lavastus- ja musiikkivalinnat vaikuttavat elokuvan kokonaisuuteen, tunnelmaan ja mitä ajatuksia ne herättävät teissä? Esitelkää muille ryhmille pohdintanne omasta teemastanne.

2. Keksikää muita elokuvan, musiikin, taiteen jne. alan ”ihmelapsia”. Onko esimerkiksi omissa harrastuksissanne tai kiinnostuksen kohteissanne nuoria ”mestareita”? Mitä hyötyä tai haittaa ”ihmelapsen” leimasta voi olla?