This is not a biopic of me, not even a portrait. Obviously this is a film that starts off with me. I’m at the root of the script I started writing. But then when I carried on, it became just like any other film I would have written. You can’t take this film literally, but I have myself been down all those paths trodden by the character played by Antonio in the film, and I know them all in depth.

Variety: Why Pedro Almodóvar and Antonio Banderas’ ‘Pain and Glory’ Is ‘a Kind of Miracle’

Vaikka Almodóvar ei näekään elokuvaansa oman elämänsä heijastelijana, hän käsittelee elokuvansa kautta asioita, joita hän on itse elämässään läpikäynyt.

Voitte lukea aiheesta lisää Helsingin Sanomien artikkelista Pedro Almodovar valitsi luottonäyttelijänsä Antonio Banderasin esittämään itseään elokuvassa, jonka kiihkeät suutelukohtaukset saavat ohjaajankin kateelliseksi.

Salvador, kuten Almodóvar, on elokuvaohjaaja, joka painiskelee luovuuden tuskassa. Masentuneena ja fyysisesti väsyneenä hän palaa lapsuusmuistoihinsa. Tämä ei ole tietysti ensimmäinen kerta, jolloin elokuvaohjaaja pohtii myös omaa luomistyötään henkilöhahmonsa kautta. Esimerkiksi Federico Fellini elokuvassaan 8 1/2 luo hyvin Salvadorin kaltaisen hahmon: Guido Anselmin. Sekä Fellinin että Almodóvarin elokuvassa käsitellään kykenemättömyyttä luoda ja miten luomisen vaikeus on erottamaton osa luovan ihmisen elämää. Myös Marcello Mastroiannin näyttelemä Guido Anselmia kuvaa fyysinen ja psyykkinen haavoittuvuus, jonka representaatiota rakennetaan lapsuuden muistojen kautta.

Elokuvassa viitataan selvästi ajatukseen siitä, miten ohjaajan oma elämä ja elämäntilanne heijastuu aina elokuvaan ja elokuvan tekoon.

• Voiko, mielestäsi, elokuvaa tai muuta taidetta tehdä täysin irrallaan omasta elämästä vai onko henkilökohtaisella elämällä aina tärkeä osa luomisprosessissa?
• Elokuvan julisteessa viitataan elokuvan tarinan ja ohjaajan tiiviiseen yhteyteen, miten? Mitä muita merkityksiä löydät julisteesta, mihin esimerkiksi värimaailmalla mielestäsi viitataan?