Saamen kieliä on useita, määrittelystä riippuen jopa kymmenen. Kuusi pääkielijoukkoa ovat pohjois-, luulajan-, inarin-, itä-, ja kildininsaame. Ne kuuluvat uralilaisten kielten suomalais-ugrilaiseen kielihaaraan. Eri saamen kieliä puhuvat saamelaiset eivät välttämättä ymmärrä toisiaan. Saamen kielet ovat suomen kielen sukulaiskieliä. Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: pohjois- inarin- ja koltansaamea. Eniten käytetty on pohjoissaame, jota puhutaan laajalti Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa saamelaisten asuma-alueen pohjoisosassa. 

 

Saamen kielen aseman parantamiseksi Suomessa ja Norjassa tuli voimaan saamen kielilaki vuonna 1992. Ruotsissa säädös saamen kielen käytöstä viranomaisissa ja tuomioistuimissa tuli voimaan 1999.

 

Saamenkielisiä julkisia palveluja on erittäin vähän tarjolla Suomessa. Saamen kieltä on oikeus käyttää viranomaisissa asioitaessa. Käytännössä tämä tarkoittaa vain tulkki- ja käännöspalveluja. Uusi saamen kielilakiesitys on valmistunut ja annetaan Suomen eduskunnalle vuoden 2003 aikana. Kielen elinvoimaisuuden kannalta olennaiset asiat, kuten joukkoviestintä, kirjallisuus ja koulutuspalvelut tarvitsevat erityisiä tukitoimenpiteitä. Inarinsaamenkielinen Kielâpiervâl toimii Inarissa. Vaikeimmassa asemassa ovat pienet kieliyhteisöt, inarinsaame ja koltansaame. Niiden asemassa on ihan viime aikoina tapahtunut myönteistä kehitystä kielipesätoiminnan johdosta. 

 

Suomen saamelaisalueella on saamenkielisellä peruskoulun oppilaalla oikeus saada saamenkielistä opetusta. Saamen kielen opiskelu äidinkielenä, vapaaehtoisena ja valinnaisena aineena on peruskoulussa ja lukiossa mahdollista. Ensimmäiset saamenkieliset ylioppilaskokelaat kirjoittivat äidinkielen saameksi vuonna 1994. Saamea on mahdollista opiskella useissa yliopistoissa Pohjoismaissa. Saamen kieltä käytetään työkielenä yhteisissä saamelaislaitoksissa kuten Saamelaisessa korkeakoulussa ja Saamelaisinstituutissa. 

 

Saamen kieltä käytetään tiedotusvälineissä kuten sanomalehdissä, aikakauslehdissä, radiossa ja tv:ssä. Saamenkielistä kirjallisuutta on julkaistu jo pitkään. Saamelaiskäräjillä on yhteinen kielilautakunta, jota aikaisemmin johti Saamelaisneuvosto. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa toimii saamen kielen tutkija, jonka työnä on huolehtia ja ohjata kielen käyttöä virallisissa yhteyksissä. 

 

(http://lotta.yle.fi/srwebanar.nsf/sivut/saamelaiset?opendocument&pageid=Content6A2B8-3) 

 

Tietoa saamen kielistä voi lukea myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivustolta.

 

b. Tutustukaa Kielipesä-metodiin tämän linkin ja artikkelin avulla ja pohtikaa sitä, mitä tarkoittaa kun äidinkieli katoaa. 

 

c. Tutustukaa Kotimaisten kielten tutkimuksen tietokantaan Álguun. Álgu-hankkeen tutkimuskohteena on saamelaiskielten sanasto, erityisesti sen alkuperä. Tarkoitus on ottaa huomioon kaikki saamelaiskielet niin laajasti kuin niistä on saatavilla tutkimukseen soveltuvaa aineistoa. Hanke jakautuu kahteen osaan, tietokantaan ja tietokannan avulla laadittavaan pohjoissaamen etymologiseen sanakirjaan. Työkielenä on suomi. Tietokanta tulee sisältämään etymologisesti järjestetyn saamelaiskielten sanaston ja viittaukset lähteinä käytettävään tutkimuskirjallisuuteen. Tietokantaa pyritään pitämään jatkuvasti ajan tasalla, ja marraskuussa 2006 se avattiin yleisön käyttöön. 

(http://kaino.kotus.fi/algu/index.php?t=etusivu&kkieli=fi) 

 

d. Tutustukaa myös saamenkielisiin aapisiin Appes I ja II ja saamelaiskirjailijoiden lastenkirjoihin. Lastenkirjoja ovat mm. 

© Koulukino 2024