Musikaali on elokuvagenre, joka sisältää laulua ja/tai tanssia. Musikaalin historia alkaa äänielokuvan keksimisestä 1920-luvulla. Useat ajan johtavat elokuvateollisuusmaat (USA, Neuvostoliitto, Saksa ja Intia) tuottivat ensimmäisiä äänielokuvia. Nämä elokuvat olivat puoliksi ääni- ja puoliksi mykkäelokuvia ja sisälsivät useita musikaalikohtauksia. Ensimmäiset äänielokuvat olivat kaupallisia menestyksiä kaikissa elokuvatuottajamaissa ja innostivat elokuvantekijöitä musikaalien pariin.

Suurin osa musikaaleista tuotettiin Yhdysvalloissa. Ensimmäisten äänielokuvien menestyksen jälkeen, jokainen suuri Hollywood-studio alkoi tuottaa musikaaleja ja elokuvateatterit alkoivat asentaa äänentoistolaitteistoja. 1930-luvulla koettiin varsinainen musikaalibuumi, kun Yhdysvalloissa sai ensi-iltansa melkein 100 musikaalia. Useimmissa näissä elokuvissa tarina, musiikkinumerot ja tyyli olivat yksinkertaisia tarinat ja ne perustuivat äänielokuvan uutuudenviehätykselle. Musikaalinumerot eivät olleet olennainen osa tarinaa, jonka ne yleensä keskeyttivät.

Kaikki muuttui Broadwaylta Hollywoodiin siirtyneen musikaalikoreografisuuruus Busby Berkeleyn myötä.Hän muutti täysin musikaalinumerot viemällä ne fantasiamaailmaan. Hänen omintakeisessa tyylissään tanssijat nähtiin erilaisissa geometrisissa ja kaleidoskooppisissa muodostelmissa. Kamera ei ollut paikallaan vaan liikkui kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Musikaalinumerot eivät kuitenkaan vieneet elokuvan juonta tai henkilöhahmoja eteenpäin.

1. Katso seuraavat Busby Berkeleyn ohjaamat ja koreografioimat kohtaukset. Mitä mieltä olet niistä? Miten ne vaikuttavat sinuun?
Footlight Parade (1933)
Dames (1934)

1930- ja 1940-lukujen taitteessa musikaalinumeroista alkoi tulla selkeämpi osa elokuvan tarinaa, näin oli esimerkiksi elokuvassa Ihmemaa Oz (The Wizard of OZ, 1939). Jotkut lauluista liittyivät elokuvan tapahtumin tai henkilöhahmojen tunteisiin. Judy Garlandista, joka esitti pääosaa Ihmemaa Oz -elokuvassa, tuli aikakauden suurin musikaalitähti. Hänen henkilöhahmonsa lauloivat tunteistaan, toiveistaan ja unelmistaan.

1950-luvulla musikaalinumeroista tuli täysin elokuvan juoneen integroituja. Gene Kelly oli tuolloin suurin musikaalitähti, jonka tunnetuimpia elokuvia ovat Pariisin lumoissa (American in Paris, 1951) ja Laulavat sadepisarat (Singin’ In the Rain, 1952). Hän oli persoonallisen ja luonnollisen musikaali-ilmaisun ruumillistuma. Hän pystyi tanssimaan kaikkialla. Hänen musikaalikohtauksesta kehittivät henkilöhahmoja, kuljettivat kerrontaa ja olivat teknisesti ja taiteellisesti loistokkaita.

Ajanjakson 1930-luvulta 1950-luvulle katsotaan olleen musikaalien kulta-aikaa, jolloin musikaali vahvisti asemansa elokuvagenrenä.

2. Mitä Hollywood-musikaaleja olet nähnyt? Mitä pidät niistä? Kuinka tärkeänä pidät sitä, että musikaalinumerot ovat kiinteä osa elokuvan tarinaa?

3. Mitä eroa on modernilla ja klassisella musikaalilla?

Neuvostomusikaali

!930-luvun Hollywood-musikaalit vaikuttivat vahvasti neuvostoliittolaisen musikaalielokuvan kehitykseen. Neuvosto-ohjaaja Gregory Alexandrov, joka vieraili Hollywoodissa 1930, ohjasi musikaalikomedian The Jolly Fellows (1934), josta tuli välitön menestys. Seuraavat Alexandrovin musikaalit, kuten Circus (1936) ja Volga-Volga (1938) olivat valtaisia kaupallisia menestyksiä ja niiden lauluista tuli hittejä. Vaikka jotkut Alexandrovin työt sisälsivät propagandistisia viestejä, ne tarjosivat neuvostoyleisölle paon arjesta.

Seuraavina vuosikymmeninä neuvosto-ohjaajat jatkoivat musikaalien, useimmiten komediallisten, kehittämistä. Erityisen suosittuja olivat Leonid Gaidainin and Eldar Rjazanovin elokuvat, jotka ovat edelleen suosittuja ja näytetään jatkuvasti kansallisessa televisiossa. Nykypäivän Venäjällä musikaali on menettänyt suosiotaan. Nykyään monet musikaalit on tuotettu suoraan televisiolle erityisesti uuden vuoden aaton lähetyksiä varten.

4.

Soviet Musical

Hollywood musicals of the 1930s heavily influenced the development of Soviet musical film. Soviet filmmaker , who visited Hollywood in 1930, directed musical comedy , which became an immediate success. Subsequent musicals directed by Alexandrov, such as and  were an enormous commercial success, with songs from the films becoming popular hits. Although some of Alexandrov’s work had a propagandistic message, ultimately it provided escapism for Soviet public and made them believe that life is better than it is.

In the following decades, Soviet filmmakers continued to develop musicals, mostly of a comedic genre. Especially successful were the films of, which remain popular now and are repeatedly shown on national television. However, in modern Russia, musical has lost its former popularity. Nowadays, most musical films are produced directly for television, especially, for entertainment broadcasts on New Year’s Eve.

4. Watch these examples of scenes from Volga-Volga directed by Gregory Alexandrov and Ivan Vasilievich Changes Profession (1973) directed by Leonid Gaidai. What do you think about them? How different are they from each other and from Hollywood musicals?

Leto as a Musical

Leto is a musical, which combines integrated and not integrated musical numbers. There are scenes in which characters perform song to each other somewhere outside, in the club or someone’s flat. But there are also scenes, which have completely fantasy feeling to them, and end with the line This never happened. In one scene train’s passengers sing Psycho Killer by Talking Heads, in another scene the concert in Leningrad rock club becomes energetic and rebellious.

5. What do you think about musical numbers in Leto? Which numbers do you remember the most and why? In your opinion, what is the meaning of the line "This never happened"?