’Neljännesvuosisata. Se saa tytön ajattelemaan’
– Marilyn Monroe elokuvassa Piukat paikat (Billy Wilder, 1959)

Elokuvassa Piukat Paikat Marilyn Monroen näyttelemän Sugar Canen tavoitteena on saada elämälleen uusi suunta. Kesäkavereiden samanikäiset ystävykset ovat vastaavien pohdintojen äärellä, vaikka he eivät Sugarin tavoin haaveilekaan rikkaan aviomiehen löytämisestä.

Naisten viihde-elokuvien ja televisiosarjojen yleinen piirre on tulevaisuuden pohtiminen ja päähenkilöiden tasapainoilu nuoruuden ja aikuisuuden välimaastossa. Tyypillisestä chick litistä ja chick flickistä poiketen Kesäkaverien päähenkilöt ovat hieman nuorempia, 25-vuotiaita, eikä heidän arkensa kietoudu kuluttamisen, menestyksekkään uran tai hektisen kaupunkilaiselämän ympärille.

Kesäkavereiden päähenkilöt eivät ole enää ihan teinityttöjä, mutteivät myöskään oikein tiedä, mitä aikuisuus voisi olla. Siinä missä Sinkkuelämää-televisiosarjan päähenkilöt lounastavat ja bilettävät ’tyttöjen kesken’, Kesäkaverien päähenkilöt puhuvat ’tyttökesästä’ ja itsestään tyttöinä, ei vielä aikuisina naisina. Kuten Iiris toteaa: ’Pitää ensin olla elämä, vasta sitten voi tulla elämänmuutos’.

1990-2000-lukujen mediakulttuurissa käsitys nuoruudesta on pidentynyt ’molempiin suuntiin’: yhtäältä markkinat ovat lanseeranneet lapsuuden ja teini-iän välimaastoon 7-12-vuotiaisiin viittaavan ’tweenie’-ikävaiheen, toisaalta ’tyttö’-sanalla viitataan myös reilusti yli kolmikymppisiin naisiin. Hyvänä esimerkkinä voi mainita amerikkalaisen televisiosarjan Gilmoren tytöt, jossa sekä teini-ikäinen tytär että hänen yli 30-vuotias äitinsä määrittelevät itsensä tytöiksi.

Laura Honkasalo aloittaa kirjansa Tyttökerho kuvaamalla uudenvuodenjuhlia, joihin helsinkiläiset parhaat ystävät Tuuli, Katri ja Nuppu ovat kokoontuneet. Kirja kuvaa vaihetta nuorten naisten elämässä, jolloin pariutuminen, perheen perustaminen ja uran rakentaminen alkavat pohdituttaa. Kirjan päähenkilöä Katria huolettaa, että hän jää yksin sinkuksi, kun muut asettuvat aloilleen ja perustavat perheen.

Tuuli seisoi Katrin vieressä, he nojasivat kaiteeseen. Oli uudenvuodenaatto.”Mä lopetan järjettömän työnteon, Tuuli sanoi. ”Opettelen vain oleilemaan ja hankin jonkun uuden harrastuksen”.
”Mä en ota enää niin kauheita paineita Valtterista”, Katri sanoi. ”Mitä väliä sillä on jos se ei halua seurustella, kun me kuitenkin ollaan parhaita ystäviä.”
”Mä aion ostaa vähemmän naistenlehtiä.”
”Mä siivoan useammin”.

– Laura Honkasalo: Tyttökerho (2005, 7.)

 

Tehtäviä

1. Pohtikaa yhdessä elokuvan eri henkilöhahmoja ja kuvausta heidän tulevaisuudennäkymistään. Jokaisella elokuvan naishahmolla on oma tulevaisuuteen liittyvä huolenaiheensa: uran luominen, sitoutumispelko, oppimisvaikeudet, pelko raskaaksi tulemisesta. Voitte myös jakautua ryhmiin ja valita kullekin ryhmälle oman henkilöhahmon.

2. Keskustelkaa elokuvan mieshahmoista. Mitä mieltä olette elokuvan miehistä ja heidän motiiveistaan? Entä elokuvassa kuvatuista parisuhteista, ihastumisista ja rakastumisista?

3. Keskustelkaa näkemyksistänne siitä, mistä aikuisuus alkaa. Tunnistatteko itsessänne elokuvan päähenkilöiden huolenaiheita ja epävarmuutta tulevaisuudesta? Ovatko tulevaisuuteen liittyvät huolenaiheet, odotukset ja innostus sukupuolittuneita? Jos, niin miten?

4. Millaisen kuvan elokuva antaa naisten välisistä ystävyyksistä ja luottamuksesta?