Elokuva kuvaa nimensä mukaisesti erilaisia kohtaamisia. Se alkaa kohtauksella, jossa kaksi näyttelijäsukupolvea tapaa.

 

Näyttelijä Anneli Sauli nähdään elokuvassa Martan roolissa. Saulin ensimmäinen elokuvarooli oli vuonna 1953 elokuvassa Me tulemme taas, jossa hän näytteli nuorta tyttöä. Todellinen elokuvallinen läpimurto oli Saulin päärooli elokuvassa Hilja maitotyttö samana vuonna.

 

Jenni Banerjee nähtiin ensimmäisen kerran valkokankaalla viisikymmentä vuotta myöhemmin, elokuvissa Pahat pojat (2003) ja Hymypoika (2003). Seuraavana vuonna hän näytteli elokuvassa Joensuun Elli (2004) ja paria vuotta myöhemmin elokuvassa Lieksa! (2007). Vuonna 2006 hän näytteli 

Saara Cantellin elokuvassa Unna ja Nuuk saaden jo silloin kokemusta Cantellin näyttelijänohjauksesta.

 

Elokuvan Kohtaamisia alkukohtaus tuo siis näyttämölle kaksi eri näyttelijäsukupolvea ja kaksi fiktiivistä henkilöhahmoa. Anneli Saulin vahva läsnäolo tuo mieleen hänen roolisuorituksensa Aki Kaurismäen elokuvassa Mies vailla menneisyyttä (2002), jossa kaurismäkeläiseen tapaan näyttelijä välittää tunnetilansa vailla liiallista ele- ja ilmekieltä. Myös Cantellin elokuvassa Saulin karisma perustuu vahvaan läsnäoloon. Tätä näyttelijäsuoritustyyliä vasten Banerjeen tapa käyttää kehonkieltä – ilmeitä ja eleitä sekä kehon fysiikkaa – korostuu. Banerjeen näyttelijäsuorituksessa koko kehoa käytetään ilmaisemaan tunnetiloja sen sijaan, että tunnetilat pidettäisiin hallitusti pinnan alla kuten Saulin näyttelijäsuorituksessa. 

 

Cantell tarkastelee tätä sukupolvien välistä eroa sekä näyttelijäsuoritustyyleissä että tarinan tasolla. Martta pitää kaiken sisällään, kun taas Noora purkaa tunteensa vailla minkäänlaisia estoja. Martta piilottaa salaisuutensa, Nooralla ei tunnu salaisuuksia olevan. Katsoja ei saa koskaan tietää, kuka Martta oikeastaan on ja minkälainen oli hänen menneisyytensä. Martta on mysteeri, jonka salaisuutta elokuva ei paljasta. Nooran menneisyys on taas kirjaimellisesti piirretty kehoon: siitä on tehty näkyvää. Vain katsomalla Nooraa tiedämme hänestä ja hänen menneisyydestä jo aika paljon. 

Sauli ja Banerjee käyttävät vastakkaisia näyttelemistyylejä ilmaisemaan henkilöhahmojensa tapaa välittää tunteitansa hyvin erilaisista menneisyyksistään. Martan tarina menneisyydestä on piilossa pinnan alla, mitä Saulin eleetön näyttelijäsuoritustyyli korostaa. Nooran menneisyys on piirretty kehoon, mitä puolestaan Banerjeen kehon ilmaisuvoimaa käyttävä näyttelemistyyli tuo esille.

© Koulukino 2024