Opintomateriaalin päämääränä on antaa virikkeitä koston ja anteeksiannon  tematiikan pohtimiseen filosofisen etiikan, uskonnon ja psykologian näkökulmista.

Elokuvan moraalinen pohdinta kietoutuu koston ja anteeksiannon teemoihin. Ohjaaja Susanne Bier kertoo haastattelussa, että elokuvan nimi olisi voinut olla myös anteeksianto mutta se olisi ollut tylsä nimi.

Periaatteessa koston ja anteeksiannon välillä voisi olla jokin välimuotokin: olan kohautus ja pikkujuttujen unohtaminen. Mutta mielivaltaista kuolonuhreja vaativaa väkivaltaa ei voi ohittaa olankohautuksella. Anton joutuukin mahdottoman valintatilanteeseen: auttaakko raskaana olevia naisia huvikseen tappavaa miestä kun hän tulee lääkärin vastaanotolle ja vieressä seuraavat oman läheisensä tämän miehen takia menettäneet omaiset.

Järjestäytyneen oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu se, että jokainen on samanarvoinen oikeuden edessä. Siksi oikeustoimet ja oikeuden toimeenpanovalta on delegoitu julkiselle vallalle ja alan ammattilaisille. Oman käden oikeudessa on riskinä, että tasapuolisuuden vaatimus ei toteudu. Yhteiskuntarauha vaatii siis omatoimisista kostotoimenpiteistä pidättäytymistä. Kostonkierre on myös aina riskinä.

Mutta onko olemassa oikeutettua kostoa?

Elokuvassa Anton joutuu tilanteeseen, jossa hän ainakin epäsuorasti näyttäisi hyväksyvän koston. Toisaalta tilanne on myös jossain määrin hallitsematon. Missä määrin voidaan sanoa, että hän on vastuussa kun hän ei asetu vastustamaan silmien edessä tapahtuvaa lykkausta? Onko tilanne erilainen kuin mitä se olisi kotimaassa siksi, että hän ei operoi länsimaisessa oikeusvaltiossa vaan heimosotien runtelemassa maassa, jossa oikeusjärjestelmän olemassaolosta ei ole tietoa?

Antonin pojan opettajat suhtautuvat koulukiusaamiseen siirtämällä vastuun vanhemmille. Elokuvan rinnastus koulukiusaamisen ja sisällisodan runteleman Afrikan maan välillä on ehkä hieman raflaava. Onko koston oikeutuksen (jos sitä on) moraalinen perusta näissä ympäristöissä erilainen vai ollennaiselta osaltaan samanlainen?

Jos kokee, että yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta vastuussa olevat eivät onnistu työssään, onko silloin omankäden väkivaltainenkin oikeus sallittua? Miten muuten oikeudenmukaisuus voi toteutua? Kuinka monta kertaa toinen poski pitää kääntää?

Bierin elokuva vaikuttaa pintatasoltaan aika yksioikoiselta. Länsimainen kulttuuri ja järkevät vanhemmat valistavat, että kosto on väärä toimintatapa. Elokuvan draamallinen juoni myös tukee tätä osoittamalla miten voi käydä jos ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Rinnastus afrikkalaisen pakolaisleirin ja skandinaavisen hyvinvointivaltion välillä tuo elokuvaan uuden ulottuvuuden. Onko olemassa universaalia kulttuurien ylittävää moraalia tai etiikkaa?

 

Kysymyksiä oppilaille:

• Mikä on elokuvan sanoma? Miten se sanomansa esittää?
• Mitkä ovat elokuvan päähenkilöiden tärkeimmät eettiset valintatilanteet? Miten henkilöt perustelevat valintansa? Ilmeneekö perustelut elokuvassa suoraan vai epäsuorasti? Minkälaisia tunteita elokuvan henkilöt kokevat?