Japanilaisen animaation historia alkaa jo 1910-luvulta, jolloin kirjankuvittajat, pilapiirtäjät ja muut kuvataidealan ammattilaiset alkoivat tehdä lyhytanimaatioita pala-animaatiotekniikalla. Nämä perustuivat usein japanilaisiin kansansatuihin tai suosittuihin kabukinäytelmiin ja monissa eläimet seikkailivat ihmisten kaltaisesti järjestäen urheilukisoja ja muuta toimintaa. 15-vuotisen sodan (1931-45) alettua animaation avulla nostatettiin myös isänmaallista henkeä lasten ja nuorten keskuudessa, ja esimerkiksi armeijassa toilaileva koirahahmo Norakuro eli ”korpraali Musti” oli suosittu hahmo näihin aikoihin. Sodan jälkeen kasvoi vähitellen Toei Doga, Toei Animation, joka on edelleen toiminnassa. Ghibli-studion perustajat Hayao Miyazaki ja Isao Takahata saivat animaattori-oppinsa Toei Dogassa, jonne he pestautuivat töihin 1960-luvun alussa eli samoihin aikoihin, joita Kukkulan tyttö, sataman poika kuvaa. Toei Doga pyrki tekemään pitkiä, Disneymaisen sulavia animaatioita kalvopiirrostekniikalla. Tämän kauden opit ovatkin yksi pohja Ghibli-animaatiolle.

1960-luvun alussa televisio ostettiin yhä useampaan talouteen – olihan Japani nousemassa yhdeksi maailman johtavaksi kodin elektroniikan valmistajaksi. Japanin ensimmäisen televisioanimaatiosarjan kehitti Osamu Tezuka. Sarja kertoo robottipoika Tetsuwan Atomusta (länsimaissa tunnettu nimellä Astro Boy), joka taistelee avaruuden pahiksia vastaan. Tästä alkaen TV-animaatiosta tulikin eniten kulutetuin animaation laji. 1970-luvulla syntyivät robottianimaatio ja ns. mecha-anime, joissa erilaiset koneet ja taisteluaseet näyttelevät suurta roolia. Samalla animaatiota alettiin luoda myös vanhemmalle ikäryhmälle, teini-ikäisille ja nuorille aikuisille. Sen rinnalla on säilynyt lasten ja koko perheen animaatio. Anime haarautui eri lajityyppeihin: on sci-fi-animaatiota, tytöille suunnattua shojo-animeta, urheiluanimeta, työssäkäyville suunnattua salariman- ja OL (office lady) -animeta ja jopa aikuisviihdenainimea. Itse sana anime ei rajaa lajityyppiä, ja niinpä esimerkiksi Japanissa animoitu Muumilaakson tarinoita on yksi anime.

Itse sana anime syntyi 1970-luvulla. Sitä ennen animaatioita saatettiin kutsua liikkuvaksi mangaksi tai TV-mangaksi. Sanalla anime on eri nyansseja: länsimaissa sitä käytetään kaikesta japanilaisesta animesta, kun taas Japanissa animeksi sanotaan kaupallisempaa ja televisiosarjoiksi tehtyjä teoksia, ja lyhyet taideanimaatiot ovat länsimaisittain animaatioita. Studio Ghibli, taiteellisesti kunnianhimoisena studiona, ei itse kutsu animaatioitaan animeksi vaan animaatioelokuviksi.

Kuten monet japanilaiset animet, perustuu Kukkulan tyttö, sataman poika mangaan eli japanilaiseen sarjakuvaan. Mangan ja animen yhteys on vahva. Mangassa on jo luotu piirretyt henkilöhahmot ja kuvakertomus, jonka pohjalta on helppo tehdä animaation storyboard eli kuvakäsikirjoitus. Koska mangalla on laaja lukijakuntansa, on animeversion markkinointi helppoa jo mangaversioon tykästyneille.

Piirros- eli kalvoanimaatio

Japanilaisen animen yleisin tekniikka on käsin piirretty kalvoanimaatio. Jotta liike saadaan sujuvaksi, on piirrettävä 12 kuvaa per sekunti valmista filmikuvaa. Tämä piirrosten määrä vaihtelee tuotannoittain, studioiden käytäntöjen mukaan sekä maittain. Myös budjetti vaikuttaa kalvomäärään. Mitä enemmän yksittäisiä kuvia per sekunti piirretään, sen sujuvampaa liike on katsojan  silmään. Koska käsinpiirretty kahden tunnin animaatioelokuva vaatii kymmeniä- jopa satojatuhansia piirroksia ja kymmeniä animaattoreita, ei Suomessa ole aiemmin tehty pitkiä animaatioelokuvia paria poikkeusta lukuun ottamatta. Vasta tietokoneistettu animaatio mahdollisti kotimaisten pitkien animaatioiden, kuten Niko lentäjän poika, tuotannon. Lähin maa, jossa on tehty vuosikymmeniä pitkiä animaatioelokuvia, on Viro, jossa on useampia suuria animaatiostudioita. Japanissa animoitua Muumi-sarjaa oli piirtämässä satoja animaattoreita.

Animaatiota tehdessä piirretään ensin storyboard, kuvakäsikirjoitus, joka on kuin sarjakuva, sisältäen pääluonnokset eri kohtauksista sekä juonirakenteen ja dialogin. Tämän pohjalta animoidaan kohtaukset. Hahmosuunnittelija suunnittelee henkilö- tai eläinhahmojen ulkonäön ja liiketavan. Pääanimaattori piirtää kunkin liikkeen alku- ja loppukuvan, joiden välin muut animaattorit ”täyttävät” liikesarjan eri kohtia täydentävillä piirroksilla. Kuvaus tapahtuu laittamalla useita läpinäkyviä piirroskalvoja päällekkäin, esimerkiki taustapaikka ja sen päälle henkilöhahmot. Ääninäyttelijät ja mahdollinen kertoja äänittävät osuutensa hahmojen suunliikkeisiin sopivasti ja animaatioon lisätään muut äänitehosteet. Lopuksi lisätään vielä musiikki.

Kukkulan tyttö, sataman poika -elokuvan tehneelle Studio Ghiblille on ominaista voimakasta, sujuvaa liikettä sisältävien kuvien korostaminen piirtämällä niihin paljon välikuvia liikkeen aloittavan ja päättävän kuvan väliin. Henkilöhahmoissa pyritään enemmänkin realistisuuteen kuin karrikointiin tai liioitteluun. Ghibli-animaatioiden taustapiirustus on huolellista, sisältäen runsaasti yksityiskohtia ja taustat ovat kauniisti vesiväreillä maalattuja.

Tehtäviä

1. Kaikki Ghibli-studion animaatiot ovat kalvoanimaatioita. Jokaista henkilön liikettä varten joudutaan piirtämään paljon muovisia, läpinäkyviä kalvoja, joiden avulla liike toteutetaan. Monissa Ghibli-animaatioiden kohtauksissa on 12 eri kalvoa sekuntia kohden. Tutki, missä kohtauksissa hahmot liikkuvat paljon ja ketkä hahmoista erityisesti. Miten esineiden ja luonnon, kuten laivojen, junien ja aaltojen liike on toteutettu? Miten taustahenkilöt on piirretty kohtauksissa ja liikkuvatko he yhtä paljon? Liikkuuko hahmojen koko vartalo kaikissa kohtauksissa, vai näkyykö joissakin kohtauksissa vain pientä liikettä jossakin osaa kuvaa? Vertaa tämän animaation liikettä jonkun japanilaisen TV-animen, esim. Neon Genesiis Evangelion kuvien sisältämään liikkeeseen? Huomaatko eroa?

2. Kukkulan tyttö, sataman poika oli vuoden 2011 katsotuin elokuva Japanissa, mukaan lukien sekä animaatioelokuvat että näytelmäelokuvat. Miksi arvelet sen olleen niin suosittu kotimaassaan? Katso Suomen Elokuvasäätiön sivulta (linkistä Tilastot) mitkä ovat olleet katsotuimpia suomalaisia elokuvia viime vuonna. Mikä on ollut niiden suosion syy?