Naurua on tutkittu jo antiikin Kreikassa. Aristoteleen arvostettu Runousoppi nostaa tragedian ja eepoksen länsimaisen kulttuurin peruskiviksi, mistä käsin komedia on ollut hieman toisarvoisessa asemassa. Aristoteles kirjoitti kuitenkin myös komediaa käsittelevän teoksen, joka valitettavasti on hävinnyt. 1800-luvun lopulla naurua on tutkinut Henri Bergson, joka analyyseissään pyrkii erittelemään sitä, miten koomisuus syntyy, mm. Molieren näytelmiä analysoimalla. Hän pohtii sitä, miten komiikka suodattuu tiettyyn muotoon, eleeseen, tilanteeseen tapahtumaan tai ilmeeseen. Bergsonin mukaan peruskomiikan sääntöihin lukeutuu mm. se, että kaikki luonteenheikkoudet voivat muuttua huvittaviksi.

Tuntuu mahdottomalta määritellä tarkkaan sitä, mistä nauru syntyy – varsinkin kun naurua pidetään myös tietyllä tavalla yhteisöllisenä. Näytelmän tai elokuvan yleisössä istuessa voi joko nauraa muun yleisön mukana ja kokea suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta – tai asettua naurun ja seuran yläpuolelle, erottua joukosta.

Lisäksi meistä jokainen tuntuu reagoivan eri tavalla koomisiin tai humoristisiin tilanteisiin – yksi nauraa kaatuvalle miehelle (tilannekomiikka), toinen kaatuvan miehen hölmistyneelle ilmeelle (luonnekomiikka, tähtikuva).

Freudin mukaan vitsi tehdään, mutta komiikka löydetään. Ja vaikka koomisessa tilanteessa olisikin kyse havainnoinnista, voi toisen myös tehdä koomiseksi. Tällainen mielihyvä on puolestaan ylemmyydentuntoista. Voimme toki löytää komiikkaa myös itsestämme tai tilanteesta. Huumori on Freudin mukaan keino, jonka avulla voidaan välttää koomiseen tilanteeseen mahdollisesti liittyvät vakavat seuraukset.

Elokuvassa on useita tasoja, joissa koomisuus syntyy. Tarinan maailmassa saattaa esiintyä 1) vitsitilanteita, joissa henkilö pilailee toisen kustannuksella, 2) tai koomisia tilanteita, joissa havainnoiva henkilö pitää toisen toimia naurettavina tai tekee ne naurettaviksi, 3) tai humoristisia tilanteita, joissa henkilö suhtautuu humoristisesti vastoinkäymisiinsä. Kerronta puolestaan välittää tapahtumat katsojalle.

Näytelmässä ja elokuvassa katsojia viihdytetään komediassa ja farssissa. Näiden kahden hauskuttamisen genren välinen rajamaasto on hauras, mutta silti olemassa. Yhden luonnehdinnan mukaan komediassa nauretaan yhdessä henkilöhahmojen kanssa, farssissa puolestaan näiden kustannuksella.

• Millainen on Kummeli: Alivuokralainen –elokuvan koominen puhuttelurakenne: Ketkä elokuvan henkilöistä nauravat ja kenen tai keiden kustannuksella? Millaista nauru on luonteeltaan tarinan maailmassa? Onko se ylemmyydentuntoista vai harmitonta? Millaista naurua farssi useimmiten tarjoaa katsojalle?