Suomalainen huumori ja Speden komiikka

Suomalaisessa elokuvahistoriassa komedia on ehkä lajityypeistä tutuin. Suomalaisen elokuvahuumorin kenttää on sen alkuajoilta lähtien leimannut farssikomedia. Tien suomalaisten sydämiin ovat farssin avulla löytäneet yleisön naurattajat Uuno Turhapuroista Kummeleihin. Myös Speden huumori liittyy osaksi farssi-ilmaisua toiminnallisine gageineen sekä koomisine hahmoineen. Speden luomat koomiset hahmot ovatkin tunnistettava osa suomalaisen komedian historiaa. Speden kaikille rooleille on yhteistä perusveijarin asenne, nokkeluus ja selviytymistaito, huumori joka on sekä verbaalista, miimistä että toiminnallista.

Speden komiikka perustuu vahvaan toimintaan, jota höystetään nokkelalla sanailulla. Pähkähullussa Suomessa käsikirjoittajakolmikko (Pasanen, Virtanen ja Kokkonen) on onnistunut näiden ydinasioiden jalostamisessa mainiosti. Vaikka elokuvassa vallitsee kaaos, ovat tekijät yksimielisiä siitä, että kaikki oli tarkkaan käsikirjoitettua. Elokuvan leikkaaja Juho Gartz kirjoittaa: "Pähkähullua Suomea ei huitaistu. Sen käsikirjoituksessa oli käytetty tarmoa ja pitkä työrupeama kaukaisessa erämaahotellissa ihan pääkaupungin liepeillä. Sitten käsikirjoitus oli monistettu ja nidottu marjapuuronvärisiin kansiin. Ennen kuvausten alkua se käytiin läpi pitkässä istunnossa koko työryhmän voimin. Jokainen sai sanoa siitä sanansa ja tehdä lisäehdotuksia. Tietenkään kukaan ei sanonut mitään, suomalaisia kun oltiin. Nautittiin pelkästään kahvia ja vitsit olivat vähissä, ne kun oli jo kansien väliin kirjattu." Esimerkkinä tarkasta ennakkosuunnittelusta ja toteutuksesta käy myös Leo Jokelan jokamiehen hahmon esittely, jonka kuvat ovat ohjaaja Jukka Virtasen mukaan hyvin tarkkaan mietitty ja ennalta kirjattu käsikirjoitukseen.

Pähkähullun Suomen onnistumisessa on tärkeä osuus monilla ammatti-ihmisillä. Äänikerronnassa Jaakko Salon humoristinen musiikki myötäilee tapahtumia ja alleviivaa harkitusti joitain kuvallisia gageja. Äänittäjänä ja äänimaisemien tekijänä oli Paul Jyrälä, joka myöhemmin loi mainittavan uran elokuvien äänivelhona. Pähkähullussa Suomessa hänen käden jälkensä kuuluu mm. Njurmen kastaman laivan uppoamisessa, joka kerrotaan yleisön ilmeillä ja äänitehosteilla. Musiikin ja äänien merkitys huumorin tehostamisessa on elokuvassa suuri. Ammattitaitoiset näyttelijäsuoritukset vahvistavat koomisia asetelmia: Leo Jokelan jämpti ja jäyhä kadun mies, Toivo Mäkelän lipevä ja monisanainen pääministeri ja Esko Salmisen komeasti ajoittain ylinäytelty henkivartija Cravatto tuovat näyttelijäilmaisuun ryhtiä, minkä varassa myös harrastajamaisemmat suoritukset toimivat. Ere Kokkonen myöntää muistelmissaan, että hän ja Jukka Virtanen intoutuivat kirjoittamaan itselleen liian vaativia rooleja omiin näyttelijänlahjoihin suhteutettuna.

Elokuvan komedia hehkuu myös absurdeissa kohtauksissa, kuten romanttisessa tuokiossa metsässä, jossa voimisteluasuiset nymfit syöttävät Njurmea suoraan puista poimimillaan viinirypäleillä ja banaaneilla – maksaa tästä ylellisyydestä ei Suomessa tietenkään tarvitse. Kuvallisia gageja tarjoillaan hauskoilla yllätyksillä: Njurmi roikkuu pohjalaiskohtauksessa ikkunan ulkopuolella pään hävitessä välillä näkyvistä. Samat kädet puristavat tiukasti kiinni ikkunan karmeista, mutta viimeiseksi ikkunasta kurkistaa kulkurin pää.

Tommi Aition kirjassa Spede on lainaus elokuvasta taiteilijalta itseltään: "Elokuva on hyvä silloin kun se elää, on mielenkiintoinen, etenee ja aiheuttaa erilaisia tunteita. Samalla tavalla viihde-elokuvan tehtävänä on naurattaa – jos se ei, syystä tai toisesta, naurata, se ei ole hyvä viihde-elokuva. Jos viihde-elokuva ei naurata, se on vielä huonompi kuin taide-elokuva, joka ei naurata, sillä silloin siinä ei ole enää mitään jäljellä."

Nykyinen ulkoministerimme Alexander Stubb on nimennyt maa-brändiryhmän miettimään Suomi-kuvan kirkastamista maailmalla. Toivottavasti ryhmä on katsonut ajatuksella Pähkähullun Suomen – jotkin asiat Suomessa "pysyy ja paranoo" – yksi niistä saattaa olla pähkähulluus.

 

Tehtäviä

 

1. Mitkä elokuvan esittelemistä Suomi-kliseistä pitävät edelleen paikkansa?
Mitä uusia kliseitä Suomi-kuvaan on liitetty?

 

2. Mitä neuvoja antaisitte maa-brändiryhmälle Suomi-kuvan kirkastamiseksi?
Millä seikoille Suomea pitäisi maailmalla markkinoida?

 

3. Suunnitelkaa oma Nyky-Suomea ja siihen liitettyjä kliseitä parodioiva elokuva Speden hengessä.
Kirjoitelkaa elokuvan juonisynopsis ja esitelkää se muille.