Vappukonserteista Kulttuuritalolla muodostui pitkäaikainen traditio. Kvartetti harjoittelemassa vappuna 2017. Kuva: Jouko Aaltonen.

Entisiä taistolaisia haastatellut Liisa Lalu summaa tuloksiaan seuraavasti:

Kaikki haastateltavani pitävät itseään Vietnamin sodan kasvatteina, jotka ajautuivat liikkeeseen mukaan nimenomaan tarpeesta muuttaa maailmaa paremmaksi. Aika ikään kuin vaati tekemään jotakin. Esille noussut epäoikeudenmukaiselta vaikuttava maailma aiheutti nuorissa halun tehdä jotakin paremman maailman hyväksi. Ajan henki tuntui ohjaavan radikaaliin toimintaan ja monella paikkakunnalla tai opiskeluympäristössä taistolaisuus näyttäytyi ainoana varteenotettavana vaihtoehtona:

"Kuitenkin mä näen että edelleen on niitä samoja ihanteita, jotenkin semmonen, niitä samoja ihanteita on edelleen olemassa, edelleenkin vasemmistolaiset liikkeet [ … ] että siellä kuitenkin on ehkä modernimmassa muodossa niitä samoja ajatuksia ja aatteita, että se perusta on kuitenkin sama. Että vaikka se semmonen, niin se taistolaisuus ja semmonen kuohunta, mikä oli, mistä se tuli ja minne se meni [naurahtaa] ne samat ihanteet ja tavoitteet on edelleen olemassa. Ja siinä vaan eri tavalla ehkä työstetään niitä ja toimitaan. Ne asiat on edelleenkin ajankohtaisia, et ne ei oo mitenkään menettänyt sitä ajankohtaisuuttaan." (Lähde)

Taistolaisten piirin ulkopuolelle jääneiden kokemus oli varsin erilainen. Kansan uutisten jutussa todetaan, kuinka 1970-luku jätti näyttelijä Pekka Laihoon syvät jäljet tämän jouduttua ei-taistolaisena kulttuuripiireissä vähemmistöön. Koko vuosikymmen näyttäytyy Laiholle vihaan ja katkeruuteen tärveltyneenä aikana. Hän kertoo vihanneensa sinipaitoja ja katsoo heidän käyttäytyneen kuin natsit jakaessaan kaikkialla ihmisiä niihin, jotka ovat heidän puolellaan ja heitä vastaan. ”Päävihollisikseen he kokivat meidät kerettiläiset vasemmistolaiset ja porvarit tulivat vasta sitten”, kertoo Laiho.

Kulttuuripiirien lisäksi taistolaiset olivat hyvin näkyviä yliopistolla. Ylioppilaslehden jutussa kuvaillaan, kuinka taistolaiset levittivät sanomaansa ”valtaamalla” yhdistyksiä ainejärjestöistä kulttuuriyhdistyksiin. Vallatuissa järjestöissä ei toisinajattelijoita suvaittu: myös tässä yhteydessä toistui ajatus siitä, että olet joko meidän puolellamme tai meitä vastaan. Samaisessa jutussa Ilkka Kylävaara muistelee Kulttuurityöläisten liiton Marx –opintopiiriä seuraavasti: ”Niistä ei kukaan ymmärtänyt mitään, mutta kovasti siellä opiskeltiin ja tehtiin läksyjä. KTL:n toinen liittokokous vuonna 1974 oli jo kuin mielisairaala: kaikki puhuivat marxilaisella jargonilla ja taputtivat toisilleen ja KTL:n lipulle, semmoiselle helvetin rätille.”

•  kirjoita kaksi lyhyttä minä-muotoista tekstiä yllä mainitusta kokouksesta; yksi taistolaisen ja yksi paikalle sattuneen, eri mieltä olleen opiskelijan näkökulmasta.'

1970-luvulla 1960-lukulainen vapaamielinen ”uusvasemmistolaisuus” tuomittiin ja keskiöön nousivat luokka, kollektiivisuus, puolueet ja valtiollinen vaikuttaminen. Tällä käänteellä oli vaikutuksensa myös muihin kuin taistolaisiin. 1970-luvun nuorisopolitikointi oli edellisvuosikymmeneen verrattuna hyvin teoriapainotteista, byrokraattista ja puoluesidonnaista. ”Suomen historian suuri mysteeri (…) on se, että miten tämä 1960-lukulainen vapauden kaipuu ja vapauden aate tultaessa sitten 1970-luvulle jähmettyi hyvin ankaraksi puoluepoliittiseksi sitoutumiseksi (…) Muualla nähtiin trotskilaisia, maolaisia, Saksassa jopa pieni fraktio sortui terrorismiin saakka. Mutta miten on mahdollista, että Suomessa tämä voimakkaasti antiautoritaarinen nuoriso löysi paikkansa taistolaisissa”, ihmetteleekin taistolaisuutta ahkerasti vastustanut Ben Zyskowicz.

Taistolaisuuteen liittyi byrokratian lisäksi vahvasti puhetapa, jossa teoria oli aina voimakkaasti läsnä; marxismi-leninismin käsitteisiin syventymättömän saattoi olla mahdotonta saada kiinni siitä, mitä loppujen lopuksi tarkoitettiin. Lokakuun vallankumouksen ajoilta (eli vuodelta 1917) lainattu sanasto saattoi luoda yhtenäisyyttä taistolaisten keskuudessa, mutta samalla se eristi liikkeen niistä toimijoista, jotka eivät olleet valmiita hyväksymään taistolaisten ennakko-oletuksia.

Taistolainen liike ja sen kannatus olivat voimakkaimmillaan 1970-luvun puolivälissä. Liikkeellä oli tuolloin muun muassa 12 (SKDL:n listoilta valittua) kansanedustajaa ja SOL sai noin 17 prosenttia äänistä yliopistojen edustajistovaaleissa. Vaalikannatus ei kuitenkaan kerro koko kuvaa liikkeen merkityksestä. Varsinkin SOL oli toiminnallisesti erittäin tehokas ja se pystyi hallitsemaan opiskelijaliikkeen keskustelujen aihepiirejä. Taistolaisten eräänlainen hegemonia yliopistomaailmassa syntyikin ennen kaikkea siitä, että muut omaksuivat ainakin jossain määrin taistolaisten kielen, jonka muodot ikään kuin ohjasivat tulkintoja tiettyihin suuntiin.

(lähde http://www.tyovaenliike.fi/tyovaenliikkeen-vaiheita/alasivu-7/eteenpain-o-w-kuusisen-viitoittamaa-tieta-taistolaiset/ )

• Ketkä mielestäsi tällä hetkellä määrittävät sen, miten asioista puhutaan? Keiden keksimät termit leviävät myös eri tavoin ajattelevien keskuuteen, ja millaisia tapoja nähdä maailma ne kantavat mukanaan?
• Voitte myös keksiä esimerkkejä nykypolitiikassa käytettävistä sanoista, jotka sisältävät vahvan arvolatauksen.