Gunnar Höistad (2003) määrittelee kiusaamisen seuraavalla tavalla:

Kun yksi tai useampi ihminen toistuvasti ja pidemmän ajan kuluessa kohdistaa tietoista ja aktiivista kielteistä käytöstä yhtä tai useampia kohtaan tai sulkee heidät pois joukostaan.

Höistad jakaa kiusaamisen kolmeen eri ilmenemismuotoon; hiljaiseen, sanalliseen tai fyysiseen kiusaamiseen.

Tavallisin kiusaamisen muoto on hiljaista kiusaamista, jota on myös vaikeinta ulkopuolisen huomata. Se voi ilmetä esim. katseen välttelynä, tuijottamisena, huokailuna tai toisen kohtelemisena kuin ilmaa. Hiljaisen kiusaamisen uhrit ovat usein vaitonaisia ja huomaamattomia oppilaita, jotka eivät pidä melua itsestään eivätkä kerro, mitä joutuvat kokemaan, kertoo Höistad kirjassaan.

Sanallisella kiusaamisella Höistad tarkoittaa mm. kuiskuttelua, juorujen levittämistä, pilkkaamista, matkimista, uhkailua, toisen tekemisen tai sanomisten jatkuvaa kommentoimista tai pilkkanaurua. Sanallinen kiusaaminen voi olla myös lappujen tai nimettömien viestin lähettämistä tai pulpetin sotkemista.

Fyysisen kiusaamisen on ulkopuolisen helpointa huomata. Ulkoiset merkit, kuten revityt vaatteet tai mustelmat voivat paljastaa kiusaamisen. Höistadin mukaan kiusaaminen voi olla myös sitä, että kiusaaja ikään kuin ”sattumalta” tönäisee uhriaan tai hänen pulpettiaan, nipistää ohimennen, seisoo tiellään, lyö oven kiinni nenän edessä. Uhrin tavaroita voidaan kätkeä tai heitellä. Fyysinen kiusaaminen voidaan naamioida leikiksi tai urheiluksi, niin ettei sitä juuri huomata, sillä kiusaajan tarkoitus ei ole jäädä kiinni tekemisistään.