Leijonasydän-elokuva kuvaa suomalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa esiintyvää rasismia eri tasoilla ja eri tilanteissa. Ymmärtääkseen rasismia nykypäivän ilmiönä suomalaisessa yhteiskunnassa on ensin ymmärrettävä sen historiaa ja niitä taustoja, joista myös nykyliikkeet ammentavat voimansa. Ymmärtääkseen rasismia suomalaisena ilmiönä on hyvä tutustua myös sen juuriin ja ilmenemismuotoihin Suomen ulkopuolellakin. Ennen elokuvan katsomista oppilaat olisikin hyvä tutustuttaa rasismin historiallisiin piirteisiin, sillä myös elokuvasta on löydettävissä useita viittauksia rasismin eri ilmenemismuotoihin 1900-luvulla eri yhteiskunnissa ja kulttuureissa (lisää rasismin ilmenemismuodoista oppimateriaalin kohdassa "Rasismin esittäminen elokuvassa").

Eurooppalaisen rasismin juuret ovat syvällä kolonialismin historiassa, jolloin ”valkoisen miehen” katsottiin hallitsevan oikeutetusti koko maailmaa ja kaikkia kansoja. Jo ennen siirtomaa-aikaa eurooppalaiset valloittajat ”löysivät” uusia maa-alueita ja ottivat alueet haltuunsa eurooppalaisten hallitsijoiden määräyksellä. Kautta Euroopan historian myös tietyt vähemmistöryhmät, kuten romanit ja juutalaiset, ovat kohdanneet rasismia ja syrjintää, joka joiltain osin jatkuu yhä tänäkin päivänä. Kärjistetyimpään ja raaimpaan muotoonsa rasistinen kiihottaminen kohosi 1930–1940-luvuilla, jolloin fasismin ja kansallissosialismin aallot pyyhkäisivät Euroopan yli jättäen jälkeensä miljoonia kuolonuhreja. Aatteet kulminoituivat huippuunsa lähinnä Adolf Hitlerin ja natsien hallitsemassa Saksassa ja Benito Mussolinin johtamassa Italiassa, mutta kansallissosialistiset aatteet saivat varsinkin 1930-luvulla runsaasti kannatusta ympäri Eurooppaa, myös Suomessa.

Rasismi ei kuitenkaan loppunut toisen maailmansodan päättyessä, vaan esimerkiksi rotuopilliset ja rasistiset ajattelumallit johtivat Yhdysvaltojen etelävaltiot kymmeniä vuosia kestäneeseen erotteluun eli segregaatioon maan tummaihoisten ja valkoihoisten asukkaiden välillä. Virallinen valtiollinen rotuerottelu päättyi Yhdysvalloissa 1960-luvulla maan kansalaisoikeusaktivistien peräänantamattomuuden tuloksena, mutta esimerkiksi Etelä-Afrikassa apartheidiksi kutsuttu rasistinen yhteiskuntajärjestelmä purettiin vasta 1991.

Suomessa rasismista on alettu puhua avoimemmin vasta 1990-luvulla lisääntyneen maahanmuuton myötä. Rasismi ei kuitenkaan ole maahanmuuton myötä syntynyt ilmiö, vaan esimerkiksi Suomen etniset vähemmistöt ovat kohdanneet rasismia ja syrjintää kautta maan historian. Vielä 1950- ja 1960-luvuilla oli tavallista, että kouluissa opetettiin ihmiskunnan jakautuvan erilaisiin rotuihin ja eri kansoja kuvattiin lähinnä rasististen stereotypioiden kautta. Lisääntynyt maahanmuutto 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa toi kuitenkin esiin uudenlaisia piirteitä suomalaisen rasismin kartalla. 1990-luku näki ensimmäisten skini-ryhmittymien ilmaantumisen suomalaiseen maisemaan ja samalla rasististen rikosten määrä lähti selvään nousuun. 2000- ja 2010-luvuille tultaessa yleinen asenneilmapiiri on tutkimusten mukaan muuttunut tasaisesti hyväksyvämmäksi, mutta samanaikaisesti rasistiset ääriliikkeet ovat vahvistaneet asemiaan useissa Euroopan maissa ja osin myös Suomessa.

Lukemistoa aiheesta:

• Boundaries of an Urban Minority – The Helsinki Jewish Community from the End of Imperial Russia until the 1970 (2013). Laura Ekholm
• Arkipäivän rasismi koulussa. Etnografinen tutkimus suomalais- ja maahanmuuttajanuorten ryhmäsuhteista (2011). Anne-Mari Souto.
• Kallonmittaajia ja skinejä. Rasismin aatehistoriaa (2005). Pekka Isaksson ja Jouko Jokisalo.
• Kulttuurisia kohtaamisia ja solmukohtia (2009). Jouko Jokisalo ja Raisa Simola
• Rasismi lasten ja nuorten arjessa. Transnationaalit juuret ja monikulttuuristuva Suomi (2007). Anna Rastas.
• Rasistinen Suomi (2011). Vesa Puuronen.
• Rasistisuus yhteisöissä. Tutkimus vuosituhannen vaihteen Joensuusta (2010). Sini Perho.
• Suomen romanien historia (2012). Miika Tervonen.
• Äärioikeisto Suomessa – Vastarintamiehiä ja metapolitiikkaa (2013). Li Andersson, Mikael Brunila ja Dan Koivulaakso.

TEHTÄVÄ 1. Kerätkää pienryhmissä tietoa rasismin historiasta Suomessa ja koostakaa vastauksistanne yhteinen rasismin historiaa kuvaava aikajana (voidaan tehdä myös elokuvan jälkeen):

• Ryhmä 1) Kansallisten etnisten vähemmistöjen kohtaama rasismi Suomessa (mm. romanit, tataarit, juutalaiset ja saamelaiset)
• Ryhmä 2) Rasistinen äärioikeisto Suomessa (nykymuodot, historiallinen tausta)
• Ryhmä 3) Maahanmuuttopolitiikka ja sen muutokset eri aikakausina
• Ryhmä 4) Rasismin ilmeneminen populaarikulttuurissa ja mediassa (mainokset ja televisio-ohjelmat, kirjallisuus) 1950-luvulta nykypäivään.

Apua ja ohjeita aikajanan rakentamiseen löytyy esimerkiksi täältä.

TEHTÄVÄ 2. Rasismi ei ole kadonnut Suomesta, mutta keskustelu ja tutkimustieto ilmiön ympärillä ovat kuitenkin lisääntyneet tasaisesti 1990-luvulta alkaen. Rasismi on kokonaisvaltainen ilmiö, joka koskettaa kaikkia yhteiskunnan alueita, tasoja ja asukkaita. Tämän vuoksi rasismin historiallisen taustan lisäksi onkin hyvä tutustua myös rasisminvastaisen työn perinteeseen Suomessa ja ulkomailla.

Tutustukaa rasisminvastaiseen työhön historian eri aikakausina ja eri ympäristöissä. Esitelkää tuloksianne muille.  Ryhmiä voivat olla esimerkiksi rasisminvastainen työ eri maissa tai alueilla (esim. Suomi, Yhdysvallat, Etelä-Afrikka, Eurooppa) tai rasisminvastainen työ eri aikoina (esim. toisen maailmansodan aikaan, 1950–60-luvuilla, nykypäivänä).

Esimerkkeinä lukemistosta ja aiheista:

• Berliiniläisen ihmisoikeusaktivisti Irmela Mensah-Schrammin rasisminvastainen työ nykypäivänä
• Malcolm X:n ja Martin Luther Kingin työ kansalaisoikeustaistelun kautena Yhdysvalloissa
• Angela Davisin ura ja elämä
• Euroopan ja Euroopan unionin yhteiset rasisminvastaiset hankkeet (esimerkiksi: ENAR, UNITED for Intercultural Action, ICARE, WaR)
• Suomalainen liikehdintä (Antifa, järjestöjen rasisminvastaiset hankkeet)
• Tieteelliset todistajat, kuten Franz Boas tai Bronisław Malinowski