"Ensinnäkin, on mielestäni tärkeää tehdä ero rakastumisen ja rakastamisen välille. Rakastuminen on huumaa, perhosia mahassa, punaa poskilla, tykyttävä sydän ja toisen ihanuuden täyttämä pää. Rakastuminen on siemen, josta rakastaminen voi kasvaa. Rakastaminen on ennen kaikkea toisen ihmisen tuntemista ikäviä puolia myöten ja hänen valitsemistaan elämän matkakumppaniksi: keskeneräisyydestä huolimatta tai juuri sen vuoksi.

"Rakastamansa ihmisen seurassa saa olla itsensä eikä tarvitse pinnistellä tai esittää mitään roolia. Kuten mieheni joskus sanoi: ”rentouttavaa niin kuin olisi yksin, mutta kivempaa, koska on sun seurassa.” Rakkaansa kanssa voi puhua kaikesta tai sitten olla vain yhdessä hiljaa. Kaiken kaikkiaan rakkauden tunnistaa siitä, että elämä on aurinkoisempaa, iloisempaa, energisempää ja lämpimämpää rakastamasi ihmisen kanssa. Yhdessä voi haaveilla tulevasta, kiistellä mielipide-eroista, surra menetyksiä ja kasvaa ihmisenä.

"Uskon siihen, että sopivan kumppanin etsiminen alkaa itsensä löytämisestä. Vietä aikaa itsesi kanssa, tutustu siihen, kuka olet, mitä mieltä olet asioista, mitä haluat elämältä ja minkä asioiden tekemisestä nautit. Kokeile rohkeasti uutta ja löydä sitä kautta omat juttusi! Kun olet sinut itsesi kanssa ja teet ylpeästi juuri niitä sinulle tärkeitä ja mielekkäitä asioita, törmäät niiden parissa väkisinkin hyviin tyyppeihin, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista.

"Itse tapasin aviomieheni rippileirillä. Olin siellä isosena ja hän oli leirin apuohjaaja. Tunsin heti alusta lähtien vahvan yhteyden ja vedon tähän ihmiseen: nauroimme samoille asioille, ymmärsimme toisiamme puolesta sanasta tai katseesta. Minulla oli hämmentävän vahva tunne siitä, että ennemmin tai myöhemmin olisimme yhdessä. Kuitenkin meni useita kuukausia leirin jälkeen ennen kuin aloimme viestitellä. Kun sain ensin hieman ratakiskosta vääntämällä osoitettua, että olisin kiinnostunut lähtemään treffeille, asiat etenivätkin nopeasti. Tänä syksynä olemme olleet yhdessä yhdeksän vuotta ja naimisissa niistä neljä.

"Mielestäni on tärkeää myös ymmärtää, että pitkissä suhteissa on ihan ok, että toinen tai molemmatkin ihastuvat ajoittain muihin kuin omaan puolisoon. Maailma on nimittäin pullollaan upeita, fiksuja ja filmaattisia tyyppejä! Eri asia on kuitenkin, miten tällaisiin ohi meneviin ihastumisiin suhtautuu ja ennen kaikkea, miten toimii niin, ettei satuta toisia eikä itseään. Suhteen ulkopuolisia voi ihastella, ihailla ja katsella, mutta kaikkea kivaa ei tarvitse koskea. Parhaassa tapauksessa näistä ihastuksista pystyy juttelemaan oman kumppanin kanssa ilman, että kumpikaan tuntee oloaan uhatuksi. Tämä on mahdollista, jos suhde rakentuu molemminpuoliselle kunnioitukselle ja luottamukselle.

"Jos sitten käy niin, että tosissaan huomaa rakastavansa muuta kuin omaa kumppania, on reilua käydä tilanne läpi ensimmäiseksi kotona ennen kuin tekee mitään muita peliliikkeitä. Omassa parisuhteessamme olemme sopineet, että molemmat ilmoittavat, jos huomaamme rakastavamme jotakuta muuta. Kumpikaan ei halua olla toiselle B-vaihtoehto. Mikäli oman parisuhteen pelastamiseksi ei ole mitään tehtävissä, tällaisessa tilanteessa tärkeää olisi varmasti osata laskea irti. Rakkauteen kuuluu myös, että haluaa rakastamansa ihmisen olevan mahdollisimman onnellinen."
 

Sara Peltola, kasvatustieteilijä