keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU

Osallistu Koulukino-kyselyyn

Mielipiteesi olisi tärkeä meille parantaaksemme palveluitamme. Osallistujen kesken arvotaan pieni palkinto.

SV | EN | RU

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Sofia Coppolan on taiteilijan vapaudella ja ammattitaidolla luonut oman tulkintansa todellisesta historiallisesta merkkihenkilöstä Marie Antoinettesta.

  • Pohtikaa, millaisia tulkintoja historiallisesta henkilöstä voi tehdä? Millaisia taiteellisia vapauksia taitelija, tässä tapauksessa ohjaaja, voi ottaa? Mitä mieltä itse olette elokuvasta ja sen tarinankerronnallisista tai mahdollisista historiallisista näkökulmista?

Coppola korostaa elokuvassaan sitä, että Marie Antoinette ja Ludvig XVI ovat molemmat hukassa olevia teini-ikäisiä. He olivat hyvin nuoria solmiessaan vanhempiensa järjestämän avioliiton. Nuoria he olivat vielä silloinkin (18- ja 19-vuotiaita), kun heidät kruunattiin kuninkaaksi ja kuningattareksi. Marie Antoinetten ja Ludvig XVI:n avioliitolla oli ulkopoliittinen syy; sillä vahvistettiin Ranskan ja Itävallan välisiä suhteita.

Molemmat oli lapsesta asti kasvatettu unohtamaan omat tunteensa ja toimimaan asemansa, velvoitteidensa ja isänmaidensa etujen mukaan. Vaihtoehtoja heillä ei juuri ole. Vapauskin tarkoittaa lähinnä omien mieltymysten mukaisten harrasteiden toteuttamista. Ludvig XVI metsästää ja tutkii lukkoja, niiden parissa hän ehkä voi hetkeksi unohtaa olevansa asemansa vanki. Marie Antoinette syö leivoksia ja kakkuja, järjestää railakkaita juhlia ja ostaa hienoja vaatteita ja kenkiä. Hän antautuu nuoren naisen riemulla niihin iloihin, jotka ovat mahdollisia.

  • Pohtikaa Marie Antoinetten kulutusjuhlia. Kuinka paljon niissä on nuorille ihmisille tyypillistä kokeilun- ja elämänhalua ja kuinka paljon turhautumista ja epäonnistumisen pelkoa? Voisiko taustalta löytyä turhautumista siihen, että hän on yksinäinen, epäonnistuu toistuvasti koettaessaan herättää seksuaalista mielenkiintoa miehessään? Vai toteuttaako Marie Antoinette itseään? Miettikää, millaisia keinoja te käytätte itsenne toteuttamiseen?

Marie Antoinetten kohdalla elokuva muodostaa kehitystarinan. Kehitystarinassa päähenkilö on lopussa toisenlainen kuin alussa. Tyypillisesti kehitystarina jalostaa päähenkilöä koettelemusten kautta paremmaksi ihmiseksi. Elokuvassa herkästä ja avoimesta nuoresta naisesta tulee Ranskan juoruilevassa ja kaksinaismoralistisessa hovissa juhlinnan ja tuhlailun mestari ja sen jälkeen vastuullinen äiti ja kuningatar, joka alistuu tyynesti kohtaloonsa. Marie Antoinette joutuu luopumaan avioituessaan luopumaan kotimaastaan ja perheestään. Hän joutuu luopumaan myös yksityisyydestään, pukeutuminen ja synnytys ovat julkisia tapahtumia, joihin saattaa osallistua kymmeniä ihmisiä.

  • Pohtikaa, miten nämä asiat vaikuttavat Marie Antoinetteen? Mitkä tapahtumat vaikuttavat hänen kehitykseensä?

Vaikka Ranskan hovin ylhäisten naisten elämä melko joutilasta onkin, niin jälkeläisten synnyttäjinä naisilla on iso rooli. Synnyttäjänä aatelistoon kuuluva kuninkaallinen nainen itse asiassa vaikuttaa suoraan sisä- ja ulkopoliittisiin asioihin. Järjestettyjen avioliittojen kautta kun luodaan ja ylläpidetään maiden välisiä suhteita. Marie Antoinetten aseman annetaan ymmärtää olevan heikko, mikäli hän ei pysty tuottamaan poikalasta, josta tulisi automaattisesti kruununperijä.

  • Mitä mieltä olet naisen asemasta 1700-luvun lopun Ranskan hovissa?

Anakronismi – I want candy

Anakronismilla tarkoitetaan ilmiötä, asiaa tai esinettä, joka on sijoitettu väärään aikaan. Esimerkiksi elokuvassa voi esiintyä esine, jota ei ole tunnettu aikana, jota elokuvassa kuvataan. Elokuvissa tai romaaneissa anakronismit ovat useimmiten tahattomia vahinkoja.

Marie Antoinette -elokuvan tekijät ovat perehtyneet hyvin 1700-luvun lopun Ranskaan ja esimerkiksi puvustus noudattelee sen ajan tyyliä ja muotia avarine kaula-aukkoineen ja korkeine peruukkikampauksineen. Kuitenkin tässä taustamusiikki on selvästi anakronistista ja se on sitä aivan tietoisesti. Anakronismia käytetään tässä tyyliseikkana.

  • Miettikää, miksi näin on? Millaista tietoa tai tunnetta ohjaaja mahdollisesti haluaa välittää katsojalle valitessaan tietoisesti elokuvaan sellaista musiikkia, jonka katsoja itsestään selvästi havaitsee anakronistiseksi?