Ohjaaja Saara Saarela toteaa artikkelissaan Ajatuksia ennakkovalmistelun tärkeydestä ja osuudesta fiktioelokuvan ja televisiodraaman tuotannossa ohjaajan silmin katsottuna, että kuvauspaikkojen löytäminen on osoittautunut yhdeksi eniten aikaa vieväksi osa-alueeksi, ja siihen kannattaakin käyttää kunnolla aikaa, jotta löytää juuri oikeat miljööt mihin elokuvansa sijoittaa. (elokuvantaju.uiah.fi/oppimateriaali/esituotanto/artikkelit/saarela_ajatuksia.jsp)

Välde kuvaa kotikulmiaan Miss Farkku-Suomi -kirjassa seuraavasti: Mutta koleimmat ja raadollisimmat kasvonsa kotikaupunki näyttää vappuna: Vapunaattona avaan valkkaripulloni koleassa leikkipuistossa lähellä Tuiran ala-asteen koulua ja juon puolet siitä pohjiksi. Lauleskelen hiljaa Lou Reedin Perfect Dayta ja ajattelen mitä Lou mahtaisi ajatella jos tietäisi, että täällä Perämeren rannoilla joku vittupää vetää valkkaria ja lauleskelee sen biisiä. Lähden seuraamaan viiden-kymmenen tyypin ryppäissä etenevää kulkuetta, joka on menossa Kuusisaareen. Siellä on pyöreä tanssipaviljonki ja se on Raatin urheilukentän vieressä. Siellä on paljon pusikoita, joissa raiskataan, ryöstetään ja mukiloidaan ihmisiä. Heti Merikosken sillalla tulee vastaani kymmenvuotias kovanaama tukka silmillä ja tupakka suussa. 
– Anna homo markka!
 Ohitan sen. Se yrittää osua karatepotkulla minua päähän. Onneksi sen jalka on liian lyhyt. Portilla notkuvat ne, jotka on megalomaanisen kännin tai normaalia väkivaltaisemman käytöksen takia jätetty ulkopuolelle.
 – Menneekö tuoki muka sisäle? 
– Hei mulkku, haluakko nä turpaan? 
– Hei hei hei…!

Miss Farkku-Suomi -elokuvan miljöitä ovat unohdetut laitakaupungin alueet. Välde kuljeksii yksin taltioimassa mieleensä kuvia ankeista joutomaista, tehtaan piipuista, ruosteisista roskatynnyreistä kaupungin ankeilla reuna-alueilla, lähiöissa, radanvarsilla ja autioilla rannoilla. Nämä tienoot siirtyvät kuvina Välden omiin biiseihin.

Välde näkee rumuudessa kauneutta. Sanotaan, että ilman rumaa ei olisi kauneutta ja että kauneus saa voimansa rumuudesta, kuten hyvyys pahuudesta. Kun Yliopisto-lehti kysyi verkkosivuillaan, näkevätkö ihmiset arkiympäristössään enemmän kauneutta kuin rumuutta, useimmat nimesivät rumuuden voittajaksi. Ympäristön rumuuteenkin tottuu. Kun ihmiset juurtuvat kotiympäristöönsä, he samalla tottuvat näkemäänsä. Ajalla on myös taipumus valaa esteettistä patinaa rakennuksiin ja asuinalueisiin. (Lähde: yliopisto-lehti.helsinki.fi/?article=5972)

• Millainen ympäristö on mielestänne kaunis? Millaista on se rumuudessa oleva kauneus, jonka arvelette Välden näkevän yksinäisillä vaelluksillaan kaupungin laitamilla?
• Ottakaa pareittain tai yksin  5-10 kuvaa ympäristöstänne. Yrittäkää hakea kuviinne mielestänne rumia kohteita ja rumia yksityiskohtia. Millaisia ovat rumankauniit kohteet? Etsikää myös sellaisia kuvattavaksi. Esitelkää otoksenne toisillenne ja perustelkaa kohdevalintanne. Tarkastelkaa kuvia. Mitkä kuvat toimivat hyvin yksin, entä mitkä kuvat pareina tai kuvasarjana? Mitkä sanat kuvaisivat mielestänne ottamianne kuvia? Millainen tunnelma kuvissa on? Kirjoittakaa kuvien pohjalta pieniä mietteitä tai tunnelmakuvauksia.