Elokuvan kerronta
Kolme näytöstä
Moonlightin keskeinen kerronnallinen elementti on jako kolmeen näytökseen, joista jokainen esittelee päähenkilön eri ikäisenä. Näytökset seuraavat muutoksia päähenkilön minäkuvassa ja hänen suhteessaan muihin henkilöhahmoihin, mutta myös hänen muutostaan avoimesti turvaa kaipaavasta lapsesta kohti itsensä kovettanutta ja yksin pärjäävää aikuista.
Tehtävä
Tarkastelkaa kutakin näytöstä itsenäisenä teoksena ja miettikää mikä tai mitkä ovat niiden keskeiset teemat. Voitte käyttää myös apuna esimerkiksi tässä oppimateriaalissa esiteltyjä homoseksuaalisuuden ja toksisen maskuliinisuden teemoja ja tarkastella miten kukin näytös lähestyy näitä aiheita.
Valtavirtaelokuvan kerronta
Valtavirtaelokuvan kerronta tekee itsensä näkymättömäksi ja on normi, joten se tulee näkyväksi oikeastaan vain kun siitä poiketaan. Valtavirtaelokuvan kerronnan vastakohtana on pidetty taide-elokuvan kerrontaa, mutta jako on keinotekoinen. Valtavirtaelokuva operoi turvallisen puitteissa ja sen ulkopuolella on enemmän tilaa kokeilemiseen, uudistamiseen ja haastamiseen. Vuorovaikutusta kuitenkin on ja vaikutteita liikkuu molempiin suuntiin – yleisimpänä esimerkkinä valtavirtaelokuva omaksuu usein kokeilevan elokuvan synnyttämiä kerronnan muotoja. Toisaalta myös valtavirran ulkopuolinen elokuva rakentaa identiteettiään ja kerrontaansa suhteessa valtavirtaelokuvaan.
Tehtävä
Käykää läpi alla olevaa listaa valtavirtaelokuvan kerronnan elementeistä ja yrittäkää löytää Moonlightin kerronnasta esimerkkejä, joissa elokuva joko noudattaa tai rikkoo valtavirtaelokuvan perinteistä kerrontaa.
Valtavirtaelokuva kerronnan perinteisiä elementtejä:
– Ykseyden ihanne. Kaikki palvelee kokonaisuutta, eli käytännössä tarinaa.
– Onnellinen loppu tai muu genren mukainen ja selkeä loppusulkeuma. Genrenmukaisuus eli samankaltaisiin elokuviin perustuva tuttuus.
– Kerronnan keinojen läpinäkyvyys/näkymättömyys. Katsojan huomio kiinnittyy siihen mitä kerrotaan. Vaikka kerronnan keinot esim. erikoistehosteet ovat usein suuren panostuksen kohteita, ei niitä etualaisteta tarinaan nähden.
– Yksilökeskeisyys. Tarinassa on selkeä päähenkilö ja sivuhenkilöt. Varsinkin sivuhenkilöt ja yleensä myös päähenkilö ovat arkkityyppisiä ja yksiselitteisiä.
– Kerronnan pohjimmaisena tarkoituksena on tunnetilan aikaansaaminen katsojassa.