Teemu Laaksonen luonnehtii artikkelissaan "Tilannekatsaus postmoderniin elokuvaan" postmodernia elokuvaa muutamien avainpiirteiden avulla. Ottakaa Laaksosen määritelmän perusteella kantaa väitteeseen ”Moulin Rouge on postmoderni elokuva” ja perustelkaa näkemyksenne.

Laaksosen mukaan postmodernille elokuvalle on tyypillistä

• epäyhtenäisyys ja –jatkuvuus: yhtenäinen juonikuvio puuttuu, eikä tila- ja aikarakennekaan välttämättä ole suoraviivainen
• kierrätys ja lainailu: toisilla elokuvilla, genreillä ja tyylimuodoilla leikitellään, usein vielä parodioiden
• tietoisuus elokuvan keinotekoisuudesta: eri keinoin muistutetaan katsojaa elokuvavälineen olemassaolosta ja sen manipulatiivisuudesta
• taiteen ja viihteen raja-aitojen purkaminen
• menneisyyden ja nykyisyyden rajojen poispyyhkiminen
• rohkea väkivalta ja seksi
• moraalin ja arvojen subjektiivisuus: vältetään ohjeiden antamista tai moralisointia.

Moulin Rougea voi perustellusti pitää postmodernina elokuvana. Juonenkulultaan se on toki melko helposti seurattava ja yhtenäinen, eikä seksillä tai väkivallalla mässäillä, mutta muita postmodernin piirteitä elokuvassa onkin sitten runsain määrin: Musikaali lajina on uudistusten ja parodian kohteena. Kysymykseen, onko Moulin Rouge taide- vai viihde-elokuva, on vaikea vastata. Elokuvassa on runsaasti lainauksia ja intertekstuaalisia viittauksia (musiikkivalinnat), jotka kytkevät elokuvan nykyaikaan huolimatta siitä, että sen kerrotaan sijoittuvan vuoteen 1900. Sen ilmaisukeinot vieraannuttavat enemmän kuin ohjaavat samaistumaan.