Stand upin juuret ovat pääosin yhdysvalloissa. Viihdemuodon historia alkaa 1800-luvulta, jolloin koomikot esiintyivät yleensä varsinaisen shown lämmittelijöinä tai seremoniamestareina (eng master/mistres of seremonies, MC), eli illan juontajina. Stand upin historian selkein nousukausi oli 1970-luvulla, jolloin se tuli suosituksi myös televisiossa. Suomessa ensimmäiset stanp up -illat ja -klubit nähtiin 1990-luvulla.

Myös stand upin poliittisuudella on pitkät juuret. Stand up -lavoille on helpompi päästä kuin esimerkiksi teatteriin ja siksi muoto on ainakin periaatteessa hyvin avoin monenlaisista, myös vähemmän etuoikeutetuista taustoista tuleville esiintyjille. Jo 1950-luvulla koomikot alkoivat käsitellä esityksissään myös esimerkiksi rodullistamistamista ja siihen liittyvää sortoa.

Huumori on siinä mielessä aina poliittista, että vaikka koomikko ei tekisi tarkoituksella esityksessään politiikkaa, esiintyvä taide tulee käytännössä aina joko vahvistaneeksi tai purkaneeksi käsittelemiinsä aiheisiin liittyviä normeja ja valtarakenteita. Ja toisin kuin ensisilmäyksellä saattaisia ajatella, huumori on tässä erityisen voimakas vaikuttaja.

Perinteisesti poliittinen viesti on ollut tapana ikään kuin piilottaa vitsien alle, mutta tämäkin muoto on tehty rikottavaksi ja joskus yksittäisen punchlinen tai kokonaisen jutun päällimmäinen tarkoitus voi olla naurattamisen sijaan esittää poliittinen pointti.

Stand up on yleisön kanssa vuorovaikutuksessa elävä viihteen ja taiteen muoto ja siksikin klubien kulttuuri elää jatkuvassa muutoksessa. Esimerkiksi hecklerit, eli esitystä häiritsevät yleisön jäsenet, ja ajatus siitä että koomikon tulisi olla valmis puolustamaan tilaansa lavalla alkaa olla yhä enemmän menneiden aikojen ilmiö. Samoin myös koomikon taholta tapahtuva yleisön yksittäisten jäsenten leikillinenkään kiusaaminen. Nykyään tavoitteena alkaa useimmiten olla kaikille turvallisen tuntuinen ilmapiiri, jossa yleisö ja esiintyjä ovat selkeästi samalla puolella.

MC:n rooli on keskeinen myös nykymuotoisessa stand upissa. MC toimii illan juontajana ja lämmittelijä, sekä huolehtii illan rytmistä ja ilmapiiristä.

Tehtäviä

1. Elokuvassa Marian ja Tommin vastakkainasettelua käsitellään myös esiintyjän ja yleisön jäsenen vastaikkainasettelun kautta (keikan häiritseminen, yleisön jäsenen kiusaaminen). Vastaikkainasettelu ja kärjistäminen ovat elokuvakerronnan perinteisiä keinoja, mutta miten samat kohtaukset päättyisivät, jos niissä korostettaisiinkiin uudempaa stand up -kulttuuria, johon kiusaaminen suuntaan tai toiseen ei kuulu? Miten koomikot, yleisö tai MC voisi toimia?

2. Katsokaa alla oleva elokuvan kohtaus ja keskustelkaa, miten stand up -kulttuuri ja sen muutos tulevat siinä esiin. Millaisia erilaisia lähestymistapoja elokuvan eri henkilöt edustavat?

3. Miten stand upin dynamiikkaa ja rakennetta käytetään Naurun varjolla -elokuvassa jännitteiden luomisessa ja tarinan kuljettamisessa?