Neiti Aika rakentaa mielenkiintoisella tavalla kuvaa ns. tavallisesta ihmisestä. Samaan tapaan sosiaalisen median käyttäjät rakentavat kuvaa itsestään päivittämällä eri alustoille ja kanaviin kuvia ja tekstejä itsestään, matkoistaan ja esineistään. Merkittävä ero tämän dokumenttielokuvan ja sosiaalisen median välillä on kuitenkin omakuvan rakentamisen motiivit. Neiti Aika dokumenttielokuvana tekee hyvin selväksi sen, että Sirkka-Liisa ei halunnut jättää itsestään mitään tietynlaista kuvaa, eikä rakentanut sitä suunnitelmallisesti. Sen sijaan sosiaalisessa mediassa moni meistä rakentaa kuvaa itsestään harkitun tarkkaan, näyttäen siitä vain ns. parhaimman puolen.

Neiti Aika kertoo totuudellisen kuvan eräästä Sirkka-Liisasta, jonka elämään kuuluu niin iloa kuin suruakin. Kuvat, joita Sirkka-Liisasta nähdään ovat otteita eletystä elämästä. Ne ovat löydettyjä kuvia, ei katsojaa varten rakennettuja otoksia. Kuvien luonnollisuuden perusteella voisi jopa ajatella, että Sirkka-Liisa ei dramatisoinut omaa elämäänsä. Sen sijaan elokuvaohjaajan voice-over (kertojaääni) haluaa toisinaan tuoda mukaan draaman elementtejä, esimerkiksi todetessaan erään kuvan yhteydessä, miten Sirkka-Liisa ja Veikko eivät ymmärtäneet elämän olevan jo loppupuolella. Kertojaääni onkin ohjaajan tulkintaa, jonka totuudellisuudesta meillä ei ole tietoa.

1. Millaisia tulkintoja elokuva Sirkka-Liisan elämästä tekee?

Elokuvan tapa kuvata ns. tavallista ihmistä on kiehtovaa. Se osoittaa, että jokaisen ihmisen tarina on merkityksellinen omalla tavallaan ja elokuvan arvoinen. Juuri teeskentelemättömyys tekee Sirkka-Liisan tarinasta uskottavan. Teeskentelemätön ihminen on puolestaan aina kiinnostava omassa ainutlaatuisuudessaan ja hyvän tarinan lähtökohta.

2. Tuomas Karemo kirjoittaa Ylen artikkelissa: ”Sirkka-Liisa on epäkiinnostavin dokumenttielokuvan päähenkilö, jonka tiedän. Silti en ole ajatellut viime aikoina ketään muuta niin paljon kuin häntä.” Mitä hän tällä mahtaa tarkoittaa?