Chile, kuten moni muukin latinalaisen Amerikan maa, oli Espanjan siirtomaa vuosina 1540-1820. Ajanjakso toi maahan espanjan kielen ja katolilaisen uskonnon. Maan eteläisen osan intiaanit vastustivat maidensa miehitystä vuosisatoja. Vaikka maa oli nimellisesti demokratia, miltei koko sen itsenäisyyden ajan Chilessä on hallinnut eliitti, joka on rajoittanut kansanvaltaa. Tätä vastaan on syntynyt vastarintaliikehdintää työläisten, opiskelijoiden, intellektuellien ja maan alkuperäisväestön eli intiaanien parissa.

Maa on luonnonrikkauksiltaan runsas, tuottaen mm. salpietaria, tinaa ja kuparia, mutta rikkaus on jakautunut epätasaisesti ja kaivokset ovat olleet ulkomaalaisten omistuksessa. Ammattiyhdistysliikkeen toimintaa työläisten aseman parantamiseksi on valvottu ja rajoitettu. Sosialistipresidentti Salvador Allende kansallisti kaivokset, mikä johti CIAn tukemaan sotilasvallankaappaukseen 11.9.1973. Sen yhteydessä Allende ammuttiin presidentinpalatsin portaille. Armeija, johtajanaan kenraali Augusto Pinochet otti vallan 17 vuodeksi ja oppositio murskattiin raa’asti pidätyksin, kidutuksin ja laittomin teloituksin. Monet pidätysuhan alla olevat chileläiset pakenivat maasta ja Suomen ensimmäiset poliittiset pakolaiset tulivatkin Chilestä. Chile siirtyi demokratiaan 1990.