a. Lukekaa seuraava lauluksi sävelletty runo:

Hiljaa, hiljaa ilta on, taivas tummeneepi. Luonto tyyntyy lepohon, maa jo hiljeneepi

Haukottava hämäryys pirtin pienen täyttää. Pärekin jo pihdissään pienemmästi näyttää.

Tuutusessa tummemmin keinuu leino lapsi. Alkaa armas äitikin tulla tummemmaksi.

Sitten saapuu unonen päreen sammuttaapi. Pitkin pirtin penkkejä hiljaa hamuaapi.

Tuutulauluista huokuu tyyneys ja rauha. Ovatko kaikki laulun sanat teille tuttuja nykypäivästä? Mitä voitte päätellä tekstin kirjoittamisen ajasta? Laulun kirjoittaja Jooseppi Mustakallio eli vuosina 1857 – 1923.

b. Laulettiinko teillä unilauluja, kun olitte pieniä? Millaisia lauluja muistatte?

Liitteessä 1 on tuttujen, vanhojen nukkumattilaulujen sanoja. Kuunnelkaa runot laulettuina. Valitkaa mieluisa runo ja kuvittakaa se. Tehkää kuva jokaisesta säkeistöstä.

c. Millainen on hyvä unilelu? Millainen sen pitää olla?

Omanunilelun valmistaminen tai suunnitelkaa ja ommelkaa oma nukkumattihahmonne. Ommelkaa oma unilelu esim. teddykankaasta ja täyttäkää se lopuksi vanulla.

d. Muita tarinoita unista, pimeänpelosta ja nukkumaanmenosta

Roald Dahl: ’Iso kiltti jätti’.Art House1999 Kirja kertoo Sohvi-tytön ja hassusti puhuvan jättiläisen, IKJ:n seikkailusta.

”Sohvi näki, kuinka unia puhalletaan lasten nähtäväksi. Jättiläinen pani matkalaukun jalkakäytävälle. Se kumartui ja avasi laukun. Se otti sieltä jotakin. Esine näytti neliskulmaiselta lasipurkilta, jossa oli kierrettävä kansi. Se kiersi purkin kannen auki ja kaatoi sen sisällön pitkän trumpettimaisen esineen päästä sisään. Sitten jättiläinen otti syvään henkeä ja puhalsi trumpetin sisällön makuuhuoneeseen.”

Sohvi pääsi IKJ:n kanssa myös unimaahan, josta kaikki unet saavat alkunsa. Siellä IKJ hyppeli haavinsa kanssa pyydystämässä ’taikakultaunia’. Haaviin tarttuu myös painajaisia. IKJ pauhaa: ”Jos päästän tämän menemään, niin joku pipanarukka joutuu kokemaan nouksiahistuttavan yön. Tämä on äksy rapamöyhäri! Minä räjäytän sen heti, kun pääsen kotiin.

Nina Haiko: ’Mörön unisukat’. Lastenkeskus 2007. ”Jokin suuri ja karmea hiipii pienen Jussi-pupun sängyn vieressä. Pupun viiksikarvat ovat ärhäkkäällä kiharalla pelosta ja jännityksestä. Jussi pelkää pimeää ja mörköjä. Mutta tämä mörkä olikin ihan erilainen kuin Jussi oli kuvitellut… Lämmin tarina ystävyydestä, pelon kohtaamisesta ja ennakkoluulojen päihittämisestä.”

Tunnetteko muita tarinoita unista, nukkumisesta tai muista öisistä ihmeistä?