1. Jakakaa luokka ryhmiin ja selvittäkää ryhmissä seuraavat asiat:

• Milloin suomalainen työväenliike syntyi?
• Ketkä kuuluivat työväenliikkeeseen?
• Millaisia asioita työväenliike ajoi?
• Miten työväenliike pyrki saavuttamaan tavoitteensa?

Koostakaa internet- ja kirjallisuuslähteiden avulla lyhyet tekstit, joissa selvitetään keskeiset asiat suomalaisen työväenliikkeen synnystä. Jakakaa tekstit koko luokan kesken esimerkiksi pilvipalvelun kautta. Pohtikaa ryhmissä tai luokan kesken, millaisena Ompelijatar kuvasi suomalaisen työväenliikkeen toimintaa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Keskustelkaa myös siitä, onko Suomessa vielä työväenliikettä? Millaisena nykyajan työväenliike mielestänne näyttäytyy.

­

2. Millaisen kuvan elokuva antoi naisten roolista suomalaisessa työväenliikkeessä? Keskustelkaa aiheesta pareittain, ryhmissä tai luokan kesken. Miettikää, millainen naisten rooli oli sekä miten ja millaisissa elokuvan kohtauksissa se tuli esille?

3. Jakakaa luokka pareihin tai ryhmiin. Jokainen ryhmä saa elokuvan kuvaamiin tapahtumiin liittyvän puolueen, järjestön tai henkilön nimen. Laatikaa saamastanne nimestä lyhyt esitys. Esityksessä voi olla tekstiä, kuvia tai molempia. Pääasia, että siitä selviää tärkeimmät asiat. Mainitkaa myös, miten kyseinen henkilö liittyi Martta Koskiseen ja elokuvan kuvaamiin tapahtumiin.

Aiheet:

– Ohrana

– EK / Valpo

– Lapuan liike

– IKL

– SKDL

– SKP

– Otto-Ville Kuusinen

– Hertta Kuusinen

– Yrjö Leino

– Hella Wuolijoki

– Elvi Sinervo

 

Taustaa:

Työväenliikkeen syntyvaiheet

1800-luvun loppu oli Suomessa voimakasta järjestäytymisen ja kansalaisyhteiskunnan kehittymisen aikaan. Ensimmäiset työväenyhdistykset perustettiin Suomeen 1880-luvulla. Työväestön järjestäytymisen taustalla olivat työväen yhteiskunnallisesti huono asema sekä torpparilaitos.

Työväenliikkeen ensimmäinen vaihe, oli ns. wrightilainen vaihe, johon osallistuivat myös työnantajat. Ajatuksena oli torjua hyväntekeväisyydellä ja maltillisilla uudistuksilla työväestön radikalisoitumista. Sosialistiset aatteet alkoivat kuitenkin juurtua työväenyhdistyksiin. Poliittinen työväenliike syntyi vuonna 1899, kun Turussa perustettiin Suomen työväenpuolue.

Vuonna 1903 puoluekokous hyväksyi sosialistisen ohjelman ja työväenpuolue muutti nimensä Sosialidemokraattiseksi puolueeksi. Puolueen ensimmäisessä ohjelmassa vaadittiin muun muassa yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta, 8-tuntista työpäivää ja minipalkkaa.

Työväenliike yhdisti alkuvaiheessa koko vasemmiston. Hajautuminen tapahtui kuitenkin vuonna 1918, kun SDP:tä radikaalimpi Suomen Kommunistinen Puolue (SKP) perustettiin sisällissodan jälkeen.

 

Naiset työväenliikkeessä

Naisten yhteiskunnallisessa asemassa tapahtui suuria muutoksia 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Naiset pyrkivät eroon kodin- ja lastenhoitajien yksiselitteisistä rooleista ja ryhtyivät yhteiskunnallisiksi vaikuttajiksi miesten rinnalla. Taustalla olivat niin naisasialiikkeen vahvistuminen ja Suomessa käynnissä ollut yleinen kansalaistumisprosessi, johon liittyi uudenlainen demokraattinen osallistuminen.

Erityisen aktiivisiksi yhteiskunnallisiksi vaikuttajiksi nousivat työläisnaiset, jotka aloittivat kansalaistumisprosessinsa porvarinaisten johdolla, pääasiassa raittiusliikkeessä, mutta myös uskonnollisissa organisaatioissa, kuten herätysliikkeen piirissä. 1800-luvun loppupuolella vahvistuneen työväenliikkeen myötä työläisnaisten toiminta alkoi kuitenkin erkaantua porvarillisista naisjärjestöistä ja eriytyä.

Jo työväenliikkeen ensimmäisessä vaiheessa 1880-luvulla toimi naisasianaisia, jotka työskentelivät työläisnaisten aseman kohottamiseksi. Omia järjestöjä työläisnaisilla ei kuitenkaan vielä ollut. Työläisnaisten omaehtoista järjestäytymistä, joka käynnistyi vuonna 1898 Helsingin palvelijataryhdistyksen perustamisella, ei katsottu porvarillisissa piireissä hyvällä, vaan sen koettiin olevan kapinointia yhteiskunnallista järjestystä vastaan.

Suomen Työväenpuolueen ensimmäinen ohjelma vuonna 1899 perustui vahvasti tasa-arvon periaatteelle. Periaatteellisella tasolla naisille tarjottiin mahdollisuutta täysipainoiseen yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja naiset toivotettiin mukaan työväenliikkeen toimintaan. Käytännössä työläisnaisten erillisjärjestäytyminen jatkui kuitenkin vahvana ja ennakkoluuloja koettiin toista sukupuolta kohtaan puolin ja toisin.

Identifioituminen työväenliikkeen yleiseen linjaan oli kuitenkin ehdottoman tärkeää naisten tasapainoisen järjestötoiminnan onnistumiseksi. Myös työläisnaiset liitettiin vahvasti työväenliikkeeseen korostamalla luokkatietoisuutta ja käyttämällä muun muassa termejä ”köyhälistön oma armeija”.

 

Lähteet ja lisätietoa:

Ylen Elävä arkisto, Taistelun tiellä (1953).

Lähteenmäki, Maria, Mahdollisuuksien Aika, Työläisnaiset ja yhteiskunnan muutos 1910 – 30-luvun Suomessa, Saarijärvi, 1995.

Suomen Ammattiliittojen keskusjärjestö, Historia.