Pariisin vainotut pyrkii monella tasolla vaikuttamaan katsojansa tunteisiin. Tarinan kertominen lapsihahmojen kautta on yksi tärkeä esimerkki. Emotionaalisuus on läsnä niin elokuvan juonessa kuin sen kuvaustekniikassakin. Katsojan tunteisiin pyritään vetoamaan sekä vaikuttavilla joukkokohtauksilla (erityisesti kohtaukset pyöräilystadionilta) että lähikuvilla päähenkilöistä, erityisesti lapsista sekä Mélanie Laurent’n esittämästä sairaanhoitajattaresta.

Elokuvassa virallinen historia kuvauksineen Hitleristä, virkamieskokouksista ja tärkeistä päivämääristä sekä keskushenkilöiden henkilökohtainen, ”tavallisten ihmisten” historia kulkevat rinnakkain. Emotionaalisen kuvauksen kautta myös virallinen historia pyritään tuomaan lähelle katsojaa ja vaikuttamaan hänen käsityksiinsä juutalaisvainoista.

Toista maailmansotaa käsittelevät elokuvat ovat viime vuosikymmeninä saaneet paljon julkisuutta. Yksi tunnetuimmista juutalaisvainokuvauksista lienee Steven Spielbergin ohjaama suurtuotanto Schindlerin lista. Italialaisen Roberto Benignin ohjaama elokuva Kaunis elämä käsittelee juutalaisvainoja poikkeuksellisesti huumorin kautta. Keskitysleirille pienen poikansa kanssa joutuva isä uskottelee pojalleen leirin olevan osa suurta kilpailua, jonka voittaja saa omakseen oikean panssarivaunun. Myös Pariisin vainotuissa keskitysleirikuvauksissa kulkee kauheuksista huolimatta mukana ilo, välittäminen ja leikki.

 

Tehtäviä

1. Kerätkää elokuvasta kohtauksia, joissa mielestänne pyritään vaikuttamaan tunteisiin erityisen voimakkaasti. Pohtikaa erilaisia tunteita: suru, liikutus, viha, inho, ilo jne. Liikuttiko/järkyttikö/ärsyttikö jokin kohtaus teitä? Miksi?

2. Etsikää Youtubesta elokuvien Pariisin kadotetut, Schindlerin lista ja Kaunis elämä trailerit ja katkelmia elokuvista. Millaisia yhtäläisyyksiä löydätte?
(Esimerkiksi junakohtaukset, joukkokohtaukset, lasten kuvaaminen jne.)