keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU

Osallistu Koulukino-kyselyyn

Mielipiteesi olisi tärkeä meille parantaaksemme palveluitamme. Osallistujen kesken arvotaan pieni palkinto.

SV | EN | RU

Miksi ja kenelle taidetta tehdään?

Kohtauksella, jossa Marvin-koira syö Pateronin muistivihon, Jarmusch ottaa myös osaa keskusteluun taiteesta ja sen tallennettavuudesta. Viitatessaan häntä inspiroineisiin New Yorkin koulukunnan runoilijoihin, jotka kirjoittivat ikään kuin yhdelle ihmiselle, hän toteaa:

But let’s just say, Frank O’Hara: His full-time job was curator at the Museum of Modern Art in New York, and he wrote poems on his lunch break. His poems are exuberant and funny and have a lot of exclamation points. One of his poems starts with “How funny you are today New York/ like Ginger Rogers in Swingtime.” Exclamation point! That’s, like, not shouting something from the mountaintop, but just exuberance of the details of being a human being. I carry those guys, always, in my heart.
Lähde: Time

Vastaavasti Paterson kuvataan elokuvassa henkilönä, joka tekee taidetta – kirjoittaa runoja – itseään varten sen sijaan, että yrittäisi julistaa jotakin koko maailmalle. Hän ei omista kännykkää tai tietokonetta ja kirjoittaakin runojansa kynällä muistikirjaan. Laura patistaa häntä toistuvasti kopioimaan runonsa kopiointikeskuksessa. Hän itse opettelee YouTuben kautta kitaransoittoa. Patersonille tärkeämpää on kuitenkin runojen luominen kuin tallentaminen tai levitys. Kun hän tapaa lounastauollaan runoja kirjoittavan tytön, tämän runo säilyy hänen muistissaan – ei kirjoitettuna, kuvattuna tai nauhoitettuna, niin kuin monet nykyään runon tallentaisivat.

Digitaalisena aikana, jolloin meitä ympäröivät lukuisat tallentavat välineet, Jarmuschin anti-teknologinen henkilöhahmo Paterson tuntuu virkistävän yksinkertaiselta. Ehkä Patersonilla on enemmän aikaa ja aistit avoinna katsoa ympäröivää maailmaa. Hänellä ei ole digitaalisia välineitä, joihin hänen katseensa ja kosketuksensa arjessa suuntautuisi. Elokuva toistuvasti korostaa, miten hän kuuntelee matkustajiensa tarinoita tässä ja nyt. Jarmusch kuvaa hänet ihmisenä, joka kuuntelee ja ihmisenä, jolle tarinoita kerrotaan. Hänen elämänsä ei ole urakeskeistä, hektistä, vaan se koostuu pienistä arjen tarinoista.

  • Muistele, minkälaisia tarinoita Paterson (bussissa, baarissa, lounastauolla, vesiputouksella) kuulee ja ketkä tarinoita kertovat. Mistä itse tarinat kertovat?