keyboard_arrow_up
menu
SV | EN | RU

Osallistu Koulukino-kyselyyn

Mielipiteesi olisi tärkeä meille parantaaksemme palveluitamme. Osallistujen kesken arvotaan pieni palkinto.

SV | EN | RU

Ajan kuvaaminen elokuvan keinoin

Elokuvien kertomat tarinat kattavat usein pitkiä ajanjaksoja. Esimerkiksi lämäkertaelokuvissa kurkotetaan usein yli vuosikymmenten. Scifi- ja fantasiaelokuvissa saatetaan tehdä valtavia aikahyppyjä, kuten 2001: Avaruusseikkailun (1968) harppaus esihistorian hämärästä tulevaisuuden avaruusaikaan.

Toisaalta joissakin elokuvissa ajankulu on pyritty esittämään mahdollisimman realistisesti. Esimerkiksi yhdessä huoneistossa tapahtuva jännitystarina Köysi (1948) ja vääjäämättä lähestyvää välienselvittelyä odottava Sheriffi (1952) ovat tällaisia elokuvia. Niiden reaaliajallinen vaikutelma on luotu kuvia ja tilanteita yhdistelemällä, mutta esimerkiksi Aleksandr Sokurovin massiivinen Russkij Kovcheg (”Venäjän arkki”, 2002) on kuvattu harvinaislaatuisesti yhdellä ainoalla otoksella.

Elokuvassa esitetty aika muodostuu kahdella tasolla yhtaikaa. Nämä tasot ovat

  1. Tarina, jonka ajankulu rakentuu katsojan päässä

  2. Ilmiasu tai juoni, eli miten tarina käytännössä kerrotaan

Elokuvan tarina voi olla vaikka vain yhden päivän mittainen, mutta päivästäkin on jätettävä paljon pois, jotta kaikki mahtuisi pariin tuntiin. Alfred Hitchcockin sanoin elokuva onkin ”elämää, josta on leikattu tylsät kohdat pois”.

1. Tarina, jonka ajankulu rakentuu katsojan päässä

”Yksi kerronnan peruskysymyksiä on, kuinka monta ja kuinka pitkää jaksoa tarinasta esitetään ja kuinka paljon jätetään vastaanottajan päättelykyvyn varaan” (Henry Bacon: Audiovisuaalisen kerronnan teoria). Elokuvaa tehtäessä joudutaan jatkuvasti pohtimaan, mikä on olennaista. Toisaalta elokuvan tunnelmalle voi olla korvaamatonta näyttää välillä myös jotain, mikä ei tunnu välttämättömältä. Esimerkiksi arkiset keskustelut roolihahmojen välillä voivat olla tärkeitä tunnelmaa ja hahmoja rakentavia suvantokohtia, vaikka ne eivät olisi välttämättömiä juonen kannalta. Joskus käsikirjoittajat tai ohjaajat myös jättävät tahallaan pois jotakin. Tällöin syntyy niinsanottu ellipsi, joka jättää tavallista enemmän katsojan pääteltäväksi. Elliptisestä kerronnasta saat lisätietoa Menetetty maa -oppimateriaalista.

  • Miten pitkälle ajanjaksolle Piin elämä -elokuva levittäytyy? Piirtäkää tarinasta aikajana, jolle sijoitatte elokuvan tapahtumat.
  • Kuvitelkaa, että teistä tehtäisiin elokuva. Piirtäkää miellekartta, jonka keskellä olette itse vuonna 2013. Lisätkää miellekarttaan elämänne tapahtumia, jotka sopisivat teistä kertovaan elokuvaan. Keksikää myös tulevaisuuteen sijoittuvia tapahtumia. Kuinka kauas menneisyyteen teistä kertova elokuva ulottuisi – näytettäisiinkö siinä esimerkiksi, miten vanhempanne tapasivat tai miten esivanhempanne elivät?
  • Miksi jokin elokuva tuntuu pitkäveteiseltä ja joku toinen ei, vaikka ne olisivat samanminttaiset? Oletko joskus kyllästynyt elokuvissa? Miksi? Keskustelkaa!

2. Miten tarina käytännössä kerrotaan

Seuraavaan listaan on koottu tyypillisiä keinoja muodostaa katsojalle käsitys ajan kulusta elokuvan tarinassa:

  1. Vakiintuneet kuvalliset keinot: leikkaus, ristikuva, häivytys
  2. ”Äänimaailma ajasta irrottautumisen tai rytmittämisen välineenä”, esimerkiksi taustamusiikki
  3. Reaktiot, esimerkiksi henkilön kyllästymistä osoittavat eleet
  4. Ajan indikaattorit, esimerkiksi:

Kellot, kalenterit

Luonto: auringonnousu, auringonlasku, säätilan muutokset, vuodenajat jne

Henkilöiden ulkoasu: hiukset, parta, vaatteiden vaihtaminen ja kuluminen, rypyt jne

Montaasijaksot (esimerkiksi Rockyssa nyrkkeilijän viikkokausia kestävä treeni saadaan mahtumaan pariin minuuttiin, kun se esitetään lyhyistä otoksista koottuna ja taustamusiikilla yhteen sidottuna montaasijaksona tai kollaasikohtauksena)

  • Valmistakaa ja halutessanne kuvatkaa pieniä sketsejä, joissa esitätte lyhyessä ajassa jotakin hitaasti tai pitkän ajan kuluessa tapahtuvaa kuten odottamista, kyllästymistä tai kasvamista. Esimerkiksi näyttelijän ilmeet ja eleet tai sopivat äänet kuten mummon kiikkustuolin narina ja kaappikellon tikitys voivat tehdä tehtävänsä hyvinkin nopeasti.
  • Miten ajankulua kuvattiin Piin elämä -elokuvassa? Päähenkilö vietti pelastuslautalla 227 vuorokautta – millaisin keinoin esimerkiksi tämä tieto välitettiin? Huom! Voitte myös tutustua ajasta kertoviin elokuvallisiin keinoihin ennen elokuvaa ja kiinnittää niihin erityistä huomiota elokuvaa katsoessanne.