”Illuusio eli havaintoharha on hahmotusvirhe joka syntyy, kun aistiärsykkeen osat vääristävät kokonaisuuden. Illuusioksi kutsutaan myös taideteoksen, esityksen tai muun vastaavan synnyttämää todellisuusvaikutelmaa.” (Wikipedia)

Yann Martelin kirjoittama Piin elämä tulvii metaforia, rinnastuksia, kerroksia ja pikku symboleita. Martel piti kirjaa mahdottomana filmatisoitavana, eikä ollut ainoa. Toimeen tarttui monipuolinen ohjaaja Ang Lee (Järki ja tunteet, Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme, Brokeback Mountain), jonka onnistui muuttaa kirjan runsaus visuaalisuudeksi. Tähän tarvittiin kekseliäisyyden lisäksi muun muassa valtavia lavasteita ja modernia teknologiaa. Illuusiota ei voi kuitenkaan luoda yksin – prosessissa ovat mukana sekä elokuva että katsoja, joka heittäytyy kuvitteelliseen maailmaan.

• Mitä mahdotonta, hämmästyttävää tai uskomatonta olette nähneet elokuvissa? Onko jokin näkemänne tehnyt teihin suuren vaikutuksen? Illuusio on ollut mukana elokuvassa sen alkuhämäristä asti. Syventäväksi tehtäväksi sopii esimerkiksi trikkikuva-tehtävä Hugo-elokuvan oppimateriaalista. 
• Tutustukaa seuraaviin kuvauksiin elokuvan toteutuksesta. Keskustelkaa sen jälkeen esimerkiksi seuraavista kysymyksistä: Oliko elokuva realistinen? Miksi oli tai miksi ei? Onko tärkeää, että elokuvissa kaikki näyttää aidolta? Miksi, miksi ei? Miten se vaikuttaa elokuvan tunnelmaan? Uppoudutteko joskus elokuvaan niin, että unohdatte katsovanne elokuvaa?

 

Meri

Tyyntä valtamerta varten rakennettiin entiselle lentokentälle suurin koskaan elokuvatuotantoa varten rakennettu vesitankki (esimerkiksi suurtuotanto Titanicille riitti pienempi merilavaste). 70 metriä pitkään, 30 metriä leveään ja 4 metriä syvään aaltoaltaaseen mahtui kuusi ja puoli miljoonaa litraa vettä. Suuren vesimassan avulla pystyttiin luomaan ja kuvaamaan meren vaihtelevia mielialoja, mutta myrskyä ja laivan uppoamista kuvattaessa käytettiin enimmäkseen digitaalista vettä.

Tiikeri

Bengalintiikeriuros Richard Parker on suurimmaksi osaksi tietokoneella tuotettu hahmo. 50 tietokoneanimaattoria työskenteli pelkästään turkin 10 000 000 karvan parissa. Neljää elävää tiikeriä (Min, Themus, Jonas ja King) käytettiin tietokoneanimoidun tiikerin mallina: efektitiimi kuvasi satoja tunteja tiikerien ruumiinrakennetta ja liikehdintää. Lisäksi hyödynnettiin liikkeenkaappaustekniikkaa, ja joissakin kohtauksissa käytettiin myös elävää tiikeriä. Elokuvan tuotannossa pidettiin hyvin tärkeänä sitä, ettei Richard Parkeria ihmismäistettäisi, vaan se olisi mahdollisimman eläimellinen.

Salaperäinen saari

Mangustien asuttama saari on yhdistelmä todellista luonnollista kuvauspaikkaa, lavastajan kädenjälkeä ja digitaalisia lisäyksiä. ”Saaren innoituksena toimi taiwanilaisen luonnonpuiston sydämestä löytynyt banaanipuiden muodostama lehto.”

(Lähde: Jouni Vikman, ”Tiikeri tankissa”, Episodi 12/2012.)