Suomalainen uutiskuvaaja ja dokumentaristi Mika Koskinen muutti Kiinaan vuonna 1994.

– Projekti alkoi vuonna 2008, kun kuvasimme innostuneita kaupunkilaisia koululapsista työyhteisöihin ja vanhuksiin istuttamassa puita Pekingin pohjoispuolella. Alkuperäinen tavoitteeni oli selvittää, miten massiiviset puidenistutuskampanjat järjestetään, ja oppia kiinalaisesta järjestelmästä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Metsät ja alkuperäisluonto olivat minulle jo lapsena Suomessa tärkeitä ja tehometsätalouden leviäminen surullista katsottavaa. Kuvasin Kiinassa vuosia länsimaisille televisioyhtiöille maan valtavaa talouskasvua ja nousua maailman suurimmaksi saastuttajaksi. Se masensi minua, koska vaikutukset ympäristölle näkyivät ja tuntuivat kaikkialla. Olin tukehtua saasteista ja silmiä kirveli. Kiinan oli pakko muuttua. Muistan, kun olin kuvaamassa Kansankongressissa pääministeri Wen Jiabaon puhetta, kun hän puhui vihreistä arvoista.
Minuun on tehnyt vaikutuksen, se kuinka Kiinassa pystytään muuttamaan asioita ja vaikka rakentamaan kokonaisia kaupunkeja ällistyttävän nopeasti. Olin utelias seuraamaan, mitä keinoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi keksittäisiin tässä yhden puolueen hallitsemassa maassa. Kun maassa ei ole oppositiota hidastamassa ja vesittämässä aloitteita, keinot saattaisivat olla hyvinkin tehokkaita.

Pian Kiina myös julkaisi ohjelmansa ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Siihen kuului uutta taloutta vahvistavaa uusiutuvaa energiaa, säästöä ja kierrätystä, mutta myös jo 70-luvulla alkaneita rajujakin keinoja: yhden lapsen politiikkaa ja massiivisia puiden istutuksia. Näistä jälkimmäiseen dokumentti keskittyy.

– Kuvausten edistyessä Kiinan kunnianhimoisten julkisten tavoitteiden takaa alkoi paljastua kulissien takainen todellisuus. Kuvasin Shanghain lähellä ulkomailla sademetsistä laittomasti hakattujen valtavien puunrunkojen lastausta. Ne olivat niin suuria, että kauhakuormaajien takapyörätkin nousivat ilmaan niitä nostaessa ja maa tärähteli tuhatvuotisten runkojen painosta.

Kiinassa suuria yksittäisiä puunistuttajia ovat metsäteollisuusyritykset, kuten suomalais-ruotsalainen metsäyhtiö Stora Enso, joka suunnittelee rakentavansa eteläiseen Guangxin maakuntaan paperitehtaan. Paperitehdasta varten istutetaan eukalyptusplantaasia alueelle, joka on pinta-alaltaan suurempi kuin Helsinki, Vantaa, Kauniainen ja Espoo yhteensä.

– Olin kerran käynyt siellä kuvausreissulla Ylen kirjeenvaihtajan kanssa, kun Stora Ensoa oli syytetty väkivaltaisuuksista. Stora Enso oli luvannut sen jälkeen hoitaa asiat kuntoon, mutta aiheen seuranta mediassa unohdettiin nopeasti. Lähdin uudelle matkalle ja otin yhteyttä paikalliseen lakimieheen Yang Zaixiniin. Kenenkään muun ei pitänyt tietää, että olin matkalla sinne. Siitä tuli uusi ratkaiseva käänne elokuvaan. Tunnelma muuttui kafkamaiseksi. Tajusin, että globaalissa taloudessa monikansallisten yhtiöiden on helppo ylittää rajoja, ja niiden teollisuushankkeiden vaikutusten valvonta on olennainen osa ilmastokysymystä.

Tutkija Larry Lohmann kritisoi elokuvassa suomalaista metsäteollisuutta yksilajisten puupeltojen viemisestä etelän maihin: teollinen metsäviljely vahingoittaa väistämättä ympäröivää luontoa ja siitä elantonsa saavia ihmisiä. Stora Enson vuosikokouksen aikaan Helsingissä kuvataan mielenosoittajia, jotka syyttävät Stora Ensoa viherpesusta. Heidän mukaansa yhtiö syrjäyttää pienviljelijöitä mailtaan Kiinassa ja Etelä-Amerikassa sekä levittää harhaanjohtavaa tietoa hankkeidensa ympäristövaikutuksista. Eukalyptusviljelmien saartamissa kylissä asukkaat kertovat vain huonoja kokemuksia suuryhtiön istutushankkeesta. Eukalyptuksen vuoksi lähteet ovat kuivumassa ja perinteiset lääkekasvit ovat kadonneet. Jopa linnut ovat vaienneet.

Koskinen matkustaa myös Etelä-Kiinan alueille, joihin modernisaatio ei ole yltänyt: Yunnanin maakunnassa asuva Pumi-vähemmistökansa pitää yli 700 vuotta vanhoja puita ystävinään ja kunnioittaa metsiä. Tuhansia vuosia vanha kiireetön ja maanläheinen elämämuoto muistuttaa, että luontoa kunnioittava yhteiskuntamalli on jo keksitty.

– En löytänyt vihreää ratkaisua kommunismista tai kapitalismista, mutta Pumi-kansa ja sen vanhat metsät todistavat, että ihminen kykenee elämään luonnon kanssa sopusoinnussa ja vanhat metsät voivat suojella meitä jopa ilmastonmuutokselta.

Lähde: elokuvan kotisivut