Punk – tauti joka ei tapa ei ole mikään kattava punk-historiikki, vaan se keskittyy kahteen sukupolveen: ensimmäiseen ja viimeisimpään. Välistä jää paljon pois, mutta punkin jatkumo ja nuoruuden innon uusiutuminen sukupolvesta toiseen tulevat todistetuksi. Elokuvan kautta voi tutustua punkin vaiheisiin ja sitä kautta tärkeään osaan suomalaista populaari- ja nuorisokulttuuria.

1. a) Eräällä levy-yhtiöllä on suuri rooli sekä Aaltosen elokuvassa että punkin historiassa. Mistä levy-yhtiöstä on kysymys ja mikä oli sen merkitys? Poimikaa faktoja elokuvasta ja sen haastatteluista ja syventäkää tietojanne netin ja kirjallisuuden avulla. (Tietoa tästä punkin(kin) kannalta merkittävästä levy-yhtiöstä löytää kirjasta Kontiainen, Vesa 2004: Aitoa suomirokkia – Poko Recordsin historia. Helsinki: Like.)

b) Kuvitelkaa olevanne innokas punkmuusikko, joka lähettää bändinsä demo-levyn (sanasta demonstraatio, kappaleen esittely- tai esiversio) levy-yhtiöön, millaisen saatekirjeen kirjoittaisitte?

2. Mistä punk tuli Suomeen? Mitä dokumentin haastatellut kertovat omista vaikutteistaan ja nuoruuden ihanteistaan? Ottakaa selvää miten, missä ja mistä lähtökohdista punk syntyi. 

Suomipunk-ilmiön laajuudesta saa hyvän käsityksen Jarkko Kuivasen toimittaman Suomipunk 1977–1998 (1999) kirjan avulla. Se on hyvä hakuteos, josta löytyvät lähestulkoon kaikki Suomen punkbändit ja niihin liittyvät faktatiedot. Suomalaisen punkhistorian tuorein kartoitus löytyy kirjasta Parasta lapsille. Suomipunk 1977–1984. Toim. Mika Saastamoinen. 2007. Helsinki: Johnny Kniga. 

Lisää lähteitä punkin historian tutkimisen tueksi: 

• Lydon, John 2005: Johnny Rotten. Helsinki: Johnny Kniga. – Punkpioneeri Sex Pistolsin laulajan John Lydonin elämäkerta, joka omalta osaltaan valottaa punkin yhteiskunnallisia ja musiikillisia taustoja. ”Kaaos oli minun filosofiani. Näin on. Säännöttömyys. Jos ihmiset alkavat rakentaa ympärillesi aitoja, murtaudu ulos ja tee jotakin muuta. Sinun ei pidä koskaan, ikinä, tulla täysin ymmärretyksi. Eikö se olekin kaiken loppu? Se on piste. Ajatuksien perään ei pidä koskaan panna pisteitä. Ne muuttuvat.” kiteyttää Rotten ideologiansa. 
• Melnick, Monte A. & Meyer, Frank 2004: On the Road with The Ramones. Sanctuary. – Tarinoita Ramonesin taustoista ja kertomuksia kiertue-elämän kurimuksesta.
• Lazell, Barry 1995: Punk! An A-Z. Hamlyn. – Esittelyjä englantilaisista ja amerikkalaisista punkyhtyeistä joista monet ovat vaikuttaneet myös suomalaisiin punkkareihin.
• Laamanen, Lamppu: Matkalla tuntemattomaan. Pelle Miljoona muiden mukaan. WSOY.
• McNeil, Legs & McCain Gillian 2004: Please Kill Me. Punkin sensuroimaton esihistoria. Helsinki: Like. – Kuvaa punk-kulttuurin juuria ja syntyä romantisoimatta ja unohtamatta idealistisen kapinan itsetuhoista pimeää puolta.
• ”Mä vaan pogon. Punk-vuodet 1977-1980.” Teoksessa Jee Jee Jee. Suomalaisen rockin historia. Toim. Seppo Bruun, Jukka Lindfors, Santtu Luoto, Markku Salo. 1998. Helsinki: Wsoy. – Punkia käsittelevä osuus Suomirockin tarinan kertovassa kirjassa.
• Täältä tulee nuoriso! 1950-1979. Toim. KaiHäggman. 2006. Helsinki: WSOY. – Nuorisokulttuurin alkuvuosikymmeniä luotaava kirja auttaa taustoittamaan ja ymmärtämään myös punkkulttuuria ja sen syntymistä.
• Raippa, Ritva 2002: Punkin kaksi vuosikymmentä. Etnografiaa ja punkkareiden elämäkertoja. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja. N:o 80. – Punkkia kulttuurisena ilmiönä ja yksilön elämänkulun osana lähestyvä väitöskirjatutkimus.
• http://fi.wikipedia.org/wiki/Punk – Tiivis tietopaketti punkista
• http://punklandia.yle.fi/kuka_on_kukin  – ”Kuka kukin on suomalaisessa punk-skenessä” Suomalaisten punk-vaikuttajien ja merkittävimpien bändien esittelyitä.