Suomen sosiaalidemokraatti 14.3. 1946: 

”Rakkauden risti. Epäaitoa filmitaidetta” 

On suorastaan sääli ajatella, että Tulion kaltainen elokuvakyky on henkiseltä kehitykseltään niin keskinkertaisella tasolla kuin hän tuloksista päätellen ilmeisesti on. Jos mitään positiivista muutosta ei tule yllättäen tapahtumaan niin ilman muuta voidaan sanoa, ettei hän tule viemään suomalaista filmitaidetta eteenpäin missään rakentavassa mielessä. Eräänä teknillisen taituriuden suunnannäyttäjänä hänen merkityksensä kylläkin on huomattava, mutta kun siihen yhdistyy niin suuri määrä puolivillaisuutta ja mauttomuuteen asti menevää tyylittömyyttä, vähenee sekin arvo huomattavasti. Ei edes Tulion tuttu vanha puolustus, etteivät hyvät filmit kannata, pidä enää paikkaansa, niin monia päinvastaisia todistuksiakin on. 

Tulio ei piittaa psykologisesta johdonmukaisuudesta tai tapahtumien luontevasta loogillisuudesta, hänelle riittää kun hän voi ripotella sinne tänne filmiinsä alastomia tai puolialastomia tyttösiä ja muutamia kristuksenkuvia hyvässä yhteisymmärryksessä keskenään, jopa niinkin, että puolialaston naikkonen roikkuu ristillä. (Miten kaamea maalaus muuten!) Kun se vain kelpaa kansalle, riittää se Tuliollekin. taiteelle ja älyllisyydelle hän viittaa kintaalla. 

Hänen uusin saavutuksensa Rakkauden risti on aiheeltaan pilkulleen samanlainen kuin edellinenkin, langennut maalaiskaunotar jne. Jos sillä on olevinaan jotain yhtäläisyyksiä Pushkinin Postimestarista aikoinaan tehdyn elokuvan kanssa, niin se vain osoittaa, millaista soppaa syntyy, kun taiteellinen maku ja tyylivaisto puuttuu. Kuvauksellisia ansioita ei kuitenkaan tältä elokuvalta voi kukaan kiistää. Meri ja kalaverkot ovat jälleen kiitollisia maalauksellisia taustoja – sisäkuvissakin. Ja valaistusefektejä käytetään ihailtavan taidokkaasti henkilöitäkin kuvattaessa. Varsinkin Oscar Tengströmin hupsu vanhus on loisteliaasti kuvattu ja samalla myöskin hyvin näytelty. Kaunista jälkeä on myöskin tehty Regina Linnanheimoa kuvattaessa. Alusvaatteitaan näyttelevät naiset on myös filmattu herkullisesti – jollei suorastaan herkutellen. Ville Salminen on hyvin houkutteleva viettelijä, mutta ah miten vajaamittainen muuten! Rauli Tuomi on taasen niin tuntehikas kilttinä rakastajana kuin pikkutytöt toivoa voivat, mutta maalarina hän on totisesti kehno. Mitä lausuttuun tekstiin tulee, niin asettaisin etusijalle papukaijan suusta lähteneet höpötykset. Muu teksti on siksi avutonta. Vaikuttaa siltä, kuin se olisi jäljestäpäin välttämättömänä pahana liitetty mukaan, kun filmissä nykyisin on tapana puhuakin – huono tapa muuten. Uusien tuulien ansioksi lienee laskettava venäjänkielinen kapakkalaulu – hyvä suoritus sinänsä – vai lieneekö se ollut Pushkinin kunniaksi, jotta jotain alkuperäistäkin olisi joukossa. 

Tulio saavuttaa aina elokuvillaan sen, mihin pyrkiikin – ehdottoman kassamenestyksen. Siinä Suhteessa voimme häntä jälleen onnitella. 

(T.A.) 

Saka 8.3.1946: 

Elokuvatetteri Sammossa on tällä viikolla tungosta. Siellä pyörii nimittäin Teuvo Tulion uutuus Rakkauden risti. 

Sanottakoon tämän elokuvan puutteista mitä hyvänsä, on tunnustettava että se tavoittaa tärkeimmän kaikista, se on nimittäin filmiä, mitä viimeaikaiset suomalaiset uutuudet valitettavasti perin vähän ovat. Eräitä liioitteluja ja mauttomuuksia lukuun ottamatta Pushkinin kertomuksen mukaan vapaasti käsitelty vanha ja kulunut, mutta jatkuvasti uusi aihe on melko onnistuneesti saanut filmiasun. Alkuperäiskertomuksen saksalainen laitos, jonka useimmat elokuvissakävijät varmaankin muistavat, on ollut ohjaajan tukena ja kenties auttanut lopputulokseen pääsemisessä. 

Elokuvassa nuori, kokematon majakanvartijan tytär karkaa isänsä luota suurkaupunkiin varakkaan konsulin kanssa, joutuu vietellyksi ja lopulta tuhoon. Regina Linnanheimo näyttelee vapautuneesti ja Ville Salminen on jo aikaisemmin osoittanut kyntensä ”pahana miehenä”. Majakanvartijana Oscar Tengström luo muistiinmerkittävän tyypin ja Rauli Tuomi naivina rakastajana on riittävän haaveellinen. 

Taiteen maailma 3-4/46: 

”Tukistusta Tuliolle” 

Rakkauden rististään Tulio tarvitsee totista tukistusta. Vaikuttaa aivan siltä kuin hän olisi tieten tahtoen tehnyt sen sellaiseksi kuin se on – karkeaksi jäljennökseksi edellisestä työstään ”Sellaisena kuin sinä minut halusit”. Se on keitetty kokoon suunnilleen samoista aineksista ja saman reseptin mukaan, mutta siitä puuttuu se oikea kosketus, joka tekisi sen taiteilijan työksi. Siinä on – luvalla sanoen- selvä kaupallinen sivumaku. Tulio tietää, mikä menee yleisöön, ja hän uhraa siekailematta sille alttarille. Tuliolle ei olisi haitaksi, vaikka nyt laskisikin väärin ja ottaisi sitten opikseen. Meillä ei ole varaa antaa Tulion, ainoan täysiverisen filmimiehemme, aleta kutsumuksessaan. Päinvastoin, hänet pitäisi vihdoin saada hereille. avoimeksi elämälle kokonaisuudessaan eikä vain sen eräille ilmiöille. hän on liian yksipuolisesti harrastanut kadun kukkasia ja kaikkea sitä, mikä rikkaruohojen yllä parveilee. (Paula Talaskivi) 

US 10.3.1946: 

(..)Kukaan meidän elokuvaohjaajistamme ei luo niin puhdasta, ekspressiivistä, osumavarmaa filmiä kuin Tulio. Hänen kuvatehonsa on riemastuttavan voimakasta. Hän tuottaa ytimekästä, tiivistettyä ja tunnelmaltaan suggestiivista filmitaidetta. Hänen filmeissään on visuellia melikuvitusta, kuvakielen nasevuutta, sulavasti liukuvaa rytmiä. hänen tapansa kertoa on mestarillista. Mutta kertomuksen aihe on pöyristyttävä. Ei siksi, että hänen kameransa hekumoi tyttöboksien irvokkaissa tunnelmissa, vaan siksi, että hän ei kerro asioita reilussa mielessä. Rakkauden ristinkin käsikirjoitus on teknillisesti hyvä, mutta psykologisesti, ihmiskuvauksen johdonmukaisuuden kannalta kehnointa laatua, epäaitoa, valheellista. (…) 

Regina Linnanheimo on vihdoin taas saanut ohjaajan, joka häntä ymmärtää. Naiivina majakkatyttönä Regina tosin ei ole luonnollinen, mutta sitten hänen kypsät ilmeikkäät kasvonsa ja tumma äänensä viehättävät. Hän on kaikista filminäyttelijättäristämme eniten photogénique, ja nyt Tulio esittää hänet pehmeissä, hartaissa lähikuvissa ihmeteltävän kauniina. Kasvojen herkkyys, suurten silmien ihana kirkkaus, koko hänen sensuelli charminsa tehoaa varmemmin kuin koskaan. Oscar Tengströn majakanvartijana koristeellisen ahavoituneine ukonnaamoineen on vakuuttava ja omalaatuinen, etenkin höperönä hihittäessään papukaija olkapäillään. Rauli Tuomi saavuttaa mainion voiton nuorena taiteilijana, hänessä on harrasta vakavuutta, lämpöä, raikkautta. Kas siinä elokuvamme totisin, herkin, lyyrillisin nuorimies. (T.T.) 

Savon sanomat 21.3.1946: 

Kun elokuva Sellaisena kuin sinä minut halusit lähti kierrokselleen kiintyi huomio ohjaaja Teuvo Tulion tavallisuudesta poikkeavan rohkeaan käsittelyyn ja hänen filmaattisiin kykyihinsä. Nyt on sama ohjaaja tuonut toisen filminsä Rakkauden ristin, jota voi sanoa saman esittämiseksi toisin sanoin. Sitä paitsi Rakkauden risti on huomattavasti heikompi edeltäjäänsä sen realismi on paikoin suorastaan törkeää ja eräät kohtaukset kuten isän neuvot naimisiin menevälle tyttärelleen inhottavia. Ei olisi vahinko vaikkei Rakkauden ristiä olisi filmattukaan. 

Näyttelijäsuoritukset elokuvassa ovat parhainta mahdollista Regina Linnanheimon, Ville Salmisen ja Rauli Tuomen ansiosta. (K.M.)