Toisen maailmansodan päättyessä 1945 Britannian imperiumi oli pinta-alalla mitattuna laajimmillaan ja muodosti ainakin teoriassa historian suurimman yhden valtion hallitseman alueen. Tosiasiassa sodan raunioittamalla Britannialla ei ollut enää käytännön mahdollisuuksi pitää yllä imperiumia, joka 40-luvun lopulta lähtien alkoi nopeasti purkautumaan entisten siirtomaiden itsenäistyessä. Iso-Britannia ei ollut enää ”iso”, suuri maailmanvalta, kuten USA ja Neuvostoliitto.

1960-luvulle tultaessa oli myös selvää, että vaikka Britanniassakin nautittiin sodan jälkeisestä talousbuumista, oli sillä selviä vaikeuksia pysyä esim. Saksan ja Japanin kasvuvauhdissa – vaikka näissä maissa sodan tuhot olivat olleet vielä paljon laajemmat. Rakennemuutos teollisesta yhteiskunnasta kohti palveluille, aineettomille hyödykkeille ja tietotekniikalle perustuvaa jälkiteollista yhteiskuntaa takkuili pahasti ja 1970-luvun alun öljykriisi johti Britanniassa pahimpaan talouskriisiin sitten 1930-luvun lamavuosien. Teollisuusalojen vahvojen ammattiliittojen johtamat lakot laajenivat, energiapula kasvoi, työttömyys lisääntyi, valtionvelka kasvoi, eivätkä Heathin (kons. 1970-74), Wilsonin (lab. 1974-76) ja Callaghanin (lab. 1976-79) hallitukset kyenneet ratkaisemaan tilannetta. Sodan jälkeen vakiintunut hyvinvointivaltioajattelulle perustunut, molempien puolueiden hyväksymä konsensuspolitiikka alkoi rakoilla.

Varsinkin Thatcherin kaltaiset poliitikot kritisoivat konsensusajattelua ja hyvinvointivaltion toimintatapoja. Thatcher oli kotoisin yksityisyrittäjäperheestä ja oli jo nuorena ollut töissä isänsä kaupassa ja nyt hän alkoi korostaa yrittäjyyttä, omaa vastuuta myös politiikan tasolla. Nämä aatteet kiteytyivät myöhemmin ehkä kuuluisimpaa Thatcheriin liittyvistä sitaateista (alla kursiivilla). Haastattelussa, jonka hän antoi Woman’s Own –lehden toimittajalle Douglas Keaylle vuonna 1987, Thatcher totesi:
I think we have gone through a period when too many children and people have been given to understand I have a problem, it is the Government's job to cope with it! or I have a problem, I will go and get a grant to cope with it!, I am homeless, the Government must house me! and so they are casting their problems on society and who is society? There is no such thing! There are individual men and women and there are families and no government can do anything except through people and people look to themselves first. It is our duty to look after ourselves and then also to help look after our neighbour and life is a reciprocal business and people have got the entitlements too much in mind without the obligations.

Jo 1970-luvulla thatcheriläisessä ajattelussa hyvinvointivaltiosta oli tullut ”nanny state”, hoivaajavaltio, joka mm. laajan sosiaaliturvan avulla passivoi ihmisiä ja loi mahdollisuuksia järjestelmän hyväksikäyttäjille. Useat etujärjestöt, kuten ammattiliitot, pitivät yllä tätä järjestelmää ja lukitsivat kehityksen paikoilleen: Thatcherin mukaan ammattiliitot pitivät Britanniaa panttivankinaan. Uudessa konservatiivipolitiikassa valtion menoja leikattaisiin tuntuvasti ja yksityisyrittämiselle luotaisiin paremmat edellytykset.

Mm. näillä argumenteilla Thatcher ja konservatiivit voittivat vaalit vuonna 1979. Valtaan päästyään uutta politiikkaa alettiin toteuttamaan – mikä johti kuitenkin kasvavaan työttömyyteen, köyhien määrän lisääntymiseen ja mellakoihin Britannian suurimmissa kaupungeissa. Falklandin saarten kriisi ja (sinänsä merkityksetön) sota tulivat Thatcherille kuin tilauksesta: hän sai tilaisuuden työntää kotimaan murheet syrjään ja esiintyä päättäväisenä ylipäällikkönä, jonka ansiosta kansallinen suuruus, ainakin hetkeksi, palasi Britanniaan.

 

Tehtäviä ja pohdittavaa
1.    Kuinka Thatcherin poliittinen herääminen, hänen arvotaustansa syntyminen tuodaan esiin elokuvassa Rautarouva?
2.    Millaiselle ihmiskuvalle ja elämäkatsomukselle Thatcherin politiikka ja ideologia perustuvat? Kuinka elokuva tuo nämä esille? Esitetäänkö ne positiivisessa vai negatiivisessa valossa? Ehditäänkö näihin liittyviä mahdollisia ongelmia käsittelemään lainkaan?
3.    Poliittiseen päätöksentekoon vaikuttaa aina useita yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja taloudellisia tekijöitä yhtä aikaa. Kuinka hyvin tai huonosti tämä tausta tulee esiin elokuvassa? Mistä Thatcherin päätösten näytetään kumpuavan?
4.    Pohdi seuraavaa väitettä: ”Naisten huonolla asemalla ja naisten kohtaamilla haasteilla elokuva oikeuttaa Thatcherin tekemiä kiistanalaisia poliittisia päätöksiä.” Oletko samaa vai eri mieltä? Miksi?
5.    Millä tavoilla muitten ihmisten (kolleegojen, rivikansalaisten) suhtautuminen Thatcherin politiikkaan tuodaan ilmi? Kuinka Thatcher suhtautuu näihin mielipiteenilmaisuihin?
6.    Thatcher oli yhtäjaksoisesti pääministerinä poikkeuksellisen pitkään. Kuinka elokuva näyttää vallan ja vallakäytön vaikuttavan häneen? Minkälainen kuva Thacheristä piirtyy johtajana?
7.    Mitkä tekijät lopulta johtajat – elokuvan mukaan – Thacherin syrjäyttämiseen ja valtakauden päättymiseen? Ovatko elokuvan antamat syyt mielestäsi vakuuttavia?
8.    Millä tavalla elokuvan episodinen ja henkilöön keskittyvä kerronta analysoi ja kritisoi Thatcherin politiikkaa ja sen seurauksia? Kuinka kriittiseksi ja tasapuoliseksi arvioisit elokuvan kuvausta Thatcherin politiikoista ja niiden seurauksista?
9.    Muistelun ongelma elokuvassa liittyy myös politiikan teemaan. Kaikki näkemämme episodit Britannian johtamisesta ovat vanhemman, mieleltään heikkenevän Thatcherin suodattamia. Millä tavoin menneisyys voi värittyä ja vääristyä muistelijan toimesta? Missä määrin voimme luottaa näkemäämme? Kuinka edustavan kuvan voimme saada tämän ajanjakson politiikasta ja päätöksenteosta?