Elokuvissa etusijalla ovat yleensä nuoret n. 15-40-vuotiaat ihmiset, eli nuoret, aikuiset ja usein perheiden vanhemmat. Tätä vanhemmat hahmot esiintyvät useimmiten vain lyhyemmissä sivurooleissa. Vanhat ihmiset ja aiheena vanheneminen ovat harvoin varsinkaan viihde-elokuvien keskeistä tematiikkaa. Elokuvassa Rautarouva nähdään toinen, elämäkerrallisille elokuville tyypillinen tapa käyttää vanhuutta. Elokuvan päähenkilö muistelee iäkkäänä omaa elämäänsä ja sen käännekohtia.

Elokuvan nykyhetki sijoittuu löyhästi todelliseen nykyhetkeen, jossa Thatcher (s. 1925) on yli 80-vuotias. Hänen puolisonsa kuolemasta on kulunut vuosia: Dennis Thatcher kuoli vuonna 2003. Nykyhetkessä Thatcher oli jo joutunut luopumaan lähes kaikista julkisista esiintymisistä heikon terveytensä takia. Hän oli läpikäynyt useita pieniä infarkteja sekä kärsi muistiongelmista. Elokuvassa näitä ongelmia tuodaan esiin useilla eri tavoilla, joista huomattavin on Dennisiin liittyvät muistot, jotka liukuvat välillä aistiharhoiksi asti. Lisäksi Thatcherillä on vaikeuksia muistaa lastensa lähihistoriaa ja olinpaikkoja. Nämä hämmennykset sekoittuvat ja lomittuvat hänen muistoihinsa omasta nuoruudestaan sekä nousustaan konservatiivipuolueen ja lopulta koko valtion johtoon.

Tämä asetelma nostaa esiin kiinnostavia kysymyksiä, jotka liittyvät keskeisesti elokuvan antamaan kuvaan historiasta, kulttuurista, politiikasta ja henkilöistä. Thatcherin elämäkerta nähdään ikäänkuin hänen omien muistojensa kautta. Nämä muistot ilmenevät lyhyinä palasina, jotka on poimittu yli 40 vuoden ajalta ja joita ei aina esitetä ajallisessa järjestyksessä.

 

Tehtäviä ja pohdittavaa
1.    Jos elokuvan keskeisenä kertojana ja muistelun suorittajana on henkilö, joka kärsii muistiongelmista, kuinka luotettava hänen versionsa tapahtumista on?
2.    Kaikki ihmiset kertovat ja kertaavat omaa elämäänsä itselleen tarinana, johon muodostuu, luutuu tiettyjä muita merkittävämpiä kohtia. Vahvistuuko tämä tilanne erityisesti muistihäiriöistä kärsivän ihmisen kohdalla? Mitä muistoja muistelun kohteeksi valikoituu? Kuinka nämä muistot mahdollisesti värittyvät ja vääristyvät muistelijan ”suodatuksen” läpi kulkiessaan?
3.    Kuinka historian kirjoitus, politiikan kommentaattoreiden analyysit ja muut kertomukset, jotka tiivistävät meille menneen tietotulvaa, vaikuttavat yksittäisen ihmisen ja ehkä erityisesti poliitikon käsitykseen menneisyydestä?
4.    Elokuvassa tutustutaan aikaisemmin suurinta valtiollista valtaa yli vuosikymmenen käyttäneeseen tahtoihmiseen, ”rautarouvaan”, joka nyt kärsii kaikkia kohtaavasta vanhuuden raihnaistumisesta. Onko elokuvassa aistittavissa katkeruutta, petetyksi tulemisen tunnetta, pelkoa, voimattomuutta tämän tosiasian edessä?
5.    Mihin muihin ongelmiin elokuvassa vihjataan päähenkilön käytöksen ja tapojen kautta (sekä nykyhetkessä että menneisyydessä)?
6.    Maskeerauksen ja puvustuksen ohella vanhuus tuodaan esiin näyttelijän ilmein ja elein. Millä tavoilla ja elekielen yksityiskohdilla Meryl Streep ”luo” vanhan Margaret Thatcherin?