Tati esittelee Hulot’n mielenkiintoisella tavalla. Hulot saapuu lomakohteeseen kirjaimellisesti pyörremyrskyn tavoin. Hulot avaa hotellin ulko-oven ja jättää sen auki, jolloin tuuli alkaa lennätellä sisällä olevia esineitä: paperit lentelevät ympäriinsä, kahvi ei osu kannusta kuppiin, hatut lähtevät päästä. Myöhemmin Hulot’n astuessa eri tiloihin, uudenlaiset katastrofit seuraavat. Siinä missä katastrofin tuoma tuuli on viaton luonnonelementti, Tati kuvaa Hulot’n luonnonlapsena: viattomana, tietämättömänä, harmittomana. Hulot’lla ei ole motiivia aikaansaada katastrofeja; katastrofit vain tapahtuvat.

Vaikka Hulot kuvataan erilaisten katastrofien synnyttäjänä ja harmonian rikkojana, hän jää henkilöhahmona myös aika tuntemattomaksi. Katsojan huomio kiinnittyy ennemmin tilanteisiin, kuin henkilöhahmoihin ja heidän tunteisiinsa. Tatin elokuvailmaisulle onkin tyypillistä jättää katsoja etäälle tapahtumista ja antaa hänelle mahdollisuus seurata tapahtumia kantaa ottamatta. Katsojan ei ole mahdollista samaistua henkilöhahmoihin, eikä liioin tuomita heitä. Tati antaa katsojalle vapauden tulkita kuvaamiaan tilanteita, jotka katsoja voi nähdä komediallisina ja/tai porvaristoa kritisoivina.

Tati on kuvannut elokuvailmaisuaan osuvasti:

”Nykyajan elokuvayleisössä on se vika, että se ei ole tottunut aktiiviseen osallistumiseen. Ihmiset ovat tottuneet valmiiksipureskeltuihin tv-ohjelmiin. En käytä lähikuvia, sillä katsojan on nähtävä asiat omin silmin, ei kameran kertomana.” (Tati siteerattu Nemert-Svedlund & Rundblom 80)

Tati antaa siis katsojalle vapauden tulkita tapahtumia haluamallaan tavalla. Kuten Hulot lomalaisten joukossa, niin myös katsoja kulkee tapahtumasta toiseen, tilanteisiin takertumatta, etäällä. Kuitenkin Tati’n tapa kuvata Hulot osana porvarillista lomailijajoukkoa, kummallisena outsiderina, inspiroi katsojan kriittiseen katsomiseen. Kritiikki ei siis Tatin elokuvassa ole katsojalle valmiiksi syötetty, mutta se on piilotettu komediaan. 

 

Käyttäytymiskoodien rikkoja

Monsieur Hulot’ta on myös tulkittu Tati’n alter egona.  Mutta siinä missä hajanaisen Hulot’n läsnäolo aiheuttaa katastrofeja, Tati oli kuitenkin perfektionisti, jonka elokuvat olivat tarkkaan suunniteltuja ja näyttelijäsuoritus harjoitettua. Yhteistä näille kummallekin oli kuitenkin ikään kuin olemassaolevien normien rikkominen. Katastrofit, joita Hulot saa läsnäolollaan aikaan, osoittaa vallitsevien porvarillisten käyttäytymiskoodien vahvaa olemassaoloa. Hulot’n käytös ei noudata olemassaolevia normeja ja siksi hän poikkeaa muista. Elokuvassa nähty Tati’n kuvaama tennispeli osoittaa ajatuksen selkeästi. Hulot ei tunne tennispelin sääntöjä, vaan luo pelille omat säännöt, hämmästyttäen muut pelaajat. Tati’n kuvaamat sosiaaliset tilanteet ovat samanlaisia ”tennispelejä”, joissa käyttäydytään tiettyjen normien ja koodien mukaan. Vasta naamiaishuveissa lomalaiset pystyvät piiloutumaan maskien taakse ja unohtamaan käyttäytymiskoodit ja sosiaaliset roolinsa.

Mielenkiintoisella tavalla Tati päättää elokuvan kuvaamalla Hulot’n yhdessä lasten kanssa kalliolla istumassa. Hulot, lasten tavoin, on vielä viaton luonnonlapsi, jonka käytöstä ei rajoita käyttäytymiskoodit. Meren ranta on luonnollinen tila, jossa koodeista voidaan väliaikaisesti luopua. Paluu modernisoituvaan kaupunkiin merkitsee kuitenkin olemassaolevien koodien ja sosiaalisten roolien vahvistamista sekä luopumista vapaasta luonnollisesta tilasta.

 

Tehtäviä

Alakoululaiset, yläkoululaiset, lukiolaiset:

Muistele jotakin yksittäistä kohtausta, jossa Hulot’n läsnäolo aiheuttaa katastrofin: mitä tapahtuu ja miten?

Mieti hetki, minkälaisena Tati kuvailee lomailijajoukkoa ja analysoi heitä kuten Hulot’ta aikaisemmin: elekieltä, kävelytyyliä, vaatetusta, jne. Mitä luonteenpiirteillä Tati itse heitä oletettavasti kuvailisi – entä sinä? 

Millaisia sosiaalisia normeja ja käyttäytymiskoodeja Hulot elokuvassa rikkoo?

 

Yläkoululaiset, lukiolaiset

Ota selvää historiallisesta kontekstista ja mieti, miten Tati’n elokuva heijastelee 1950-luvun Ranskan poliittista tilannetta.