Jacques Tati – lavaesiintyjästä elokuvaohjaajaksi
Jacques Tatischeff syntyi lokakuun 9. päivä vuonna 1907. Hänen isänsä oli venäläinen ja äiti hollantilainen. Isänsä aristokraattisen taustan vuoksi hänellä oli mahdollisuus käydä koulua ja työskennellä isänsä kehystämössä, mikä vaikutti hänen myöhempään taiteelliseen uraansa. Jacques aloitti lavaesiintyjänä tehden komediallisia performansseja 1930-luvun Pariisissa. Jacques Tati’na tunnetulla elokuvaohjaajalla ja komedianäyttelijällä oli ainutlaatuinen kyky imitoida ympärillä näkemiään ihmisiä jo nuorena. Tatin lavaperformanssit perustuivat siis fyysiseen elekieleen, ennemmin kuin puheeseen. Tatin kiinnostus elekieleen puhutun kielen sijaan näkyy Tatin elokuvailmaisussakin ja myös elokuvassa Riemuloma Rivieralla.
Ennen kuin Tati alkoi tehdä omia elokuvia, hän näytteli elokuvissa Sylvie et le Fantome (1945) ja Le Diable de au corps (1946). Tatin käsikirjoittama ja ohjaama lyhytelokuva Kirjeenkantajan koulu valmistui vuonna 1947. Elokuvaa verrattiin 1920-luvun amerikkalaisiin elokuviin ja siinä näyttelevää Tati’a Buster Keatoniin ja Charlie Chapliniin. Vain kaksi vuotta myöhemmin Tati teki ensimmäisen pitkän elokuvansa Lystikäs kirjeenkantaja (1949), joka perustui edelliseen lyhytelokuvaan ja jossa komedia rakentui juuri fyysisen elekielen varaan.
Tati’n seuraava pitkä elokuva oli Riemuloma Rivieralla (1953), joka lanseerasi Tati’n luoman komediallisen hahmon Monsieur Hulot’n. Elokuva kertoo Tati’n kiinnostuksesta fyysiseen elekieleen komedian rakentajana. Elokuvan tapahtumat eivät sijoitu Rivieralle, kuten suomenkielinen nimi väittää, vaan Normandiaan, jossa vähäpuheinen Monsieur Hulot seikkailee. Tämä maailmankuulu komedia oli Oscar-ehdokkaana parhaasta käsikirjoituksestaan vuonna 1956. Seuraavasta elokuvastaan Enoni on toista maata (1958) Tati sai parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin.
Vaikka Tati tunnetaan yhtenä merkittävimpänä ranskalaisena elokuvaohjaajana ja –näyttelijänä, hänen elokuvauransa ei edennyt vaikeuksitta. Hän kärsi taloudellisista vaikeuksista ja hänen edistyksellisyytensä ei saanut ansaitsemaansa huomiota. Tati oli aikaansa edellä monella tavalla: elokuvasta Lystikäs kirjeenkantaja Tati teki värillisen version, jota tekniikan puuttuessa ei voitu kuitenkaan esittää. Värillinen versio nähtiin vasta vuonna 1995. Tati vastusti silloisen valtaelokuvan trendejä. Hän kieltäytyi käyttämästä ammattinäyttelijöitä, kuten myöhemmin esimerkiksi elokuvaohjaaja Robert Bresson, jonka elokuvia onkin verrattu Tati’n elokuviin. Tati ei ollut niinkään kiinnostunut kertomaan lineaarista tarinaa, kuin tutkimaan tilanteita – etäältä.
Tativille – Tatin viralliset kotisivut