1. a) Selvittäkää esimerkiksi Museoviraston sivuilta tai historian kirjoista, miten rautakaudella elettiin ja mitä kaikkea osattiin esimerkiksi valmistaa ja rakentaa. Mitkä olivat elinkeinot, miten asumukset rakennettiin, miten pukeuduttiin, oliko uskontoja jne. Tehkää yhdessä listoja asioista, joita rautakauteen liittyy.

Otsikoikaa listat esimerkiksi seuraavalla tavalla: elinkeinot, asumukset, pukeutuminen, uskonnot tai uskomukset jne.

b) Käyttäkää etsimiänne tietoja apuna ja kuvitelkaa, millaista oli elämä rautakaudella ja kirjoittakaa tarina aikamatkasta rautakaudelle. Kirjoitustehtävää voi kirjoittaa tai pohjustaa myös pareittain tai pienissä ryhmissä. Ainakin ideointivaiheessa keskustelu auttaa muodostamaan henkilökuvaa ja hahmottelemaan tarinan kulkua.

Keksikää tarinan aluksi jokin tapa tai esine, jonka avulla pääsette siirtymään ajassa taaksepäin. Voisiko esine olla esimerkiksi löytynyt käärmesormus, keihäänkärki, vyönsolki tms.?

Voitte kuvailla esimerkiksi tarinan päähenkilön luonteenpiirteitä ja hänen ulkonäköään. Kertokaa myös, millaista oli aikakauden elämä. Millaisia vaatteita ihmiset käyttivät? Mitä töitä tehtiin? Mitä ja miten syötiin? Olivatko talvet kylmiä? Millaisia vaaroja liittyi ihmisten elämään? Millaista oli lasten elämä?

Tietoaineksen lisäksi kannattaa myös kuvitella ja keksiä esimerkiksi, millaisiin seikkailuihin oma roolihahmo joutuisi.

c) Piirretään kuva oman tarinan roolihahmosta. Tarinan perusteella tehdään A3-kokoiselle paperille tai kartongille esittely henkilöstä. Luokan tekemästä tarinoiden henkilöhahmoista saa hienon näyttelyn luokan seinälle.

2. Millainen olisi tarina, jossa rautakautinen ihminen tupsahtaa nykyaikaan? Miten hän mahtaisi kuvailla nykyaikaa omalle väelleen palattuaan rautakaudelle?

3. Sananselitysleikki – Arvatkaa mitä tarkoitan?
Yksi ryhmän jäsenistä on rautakauden asukas ja on aikamatkalla nykyajassa. Hän on nyt vieraana muutamien nykyajan ihmisten keskuudessa ja alkaa kertoa jostakin näkemästään nykyajan ilmiöstä nykyajan ihmisille. Sanan tai asian oikeaa nimeä ei saa sanoa, mutta ääniä, ilmeitä ja muuta keksittyä kieltä ja sanastoa saa käyttää. Muut saavat arvata, mitä kuvailija tarkoittaa.