Rocketman-elokuvan suunnittelu alkoi vuonna 2013. Billy Elliot -elokuvan käsikirjoittaja Lee Hall kehitti käsikirjoitusta viisi vuotta. Freddie Mercury -elämäkerran Bohemian Rhapsody ohjannut Dexter Fletcher palkattiin ohjaajaksi. Alun perin Elton Johnin rooliin oli kaavailtu Justin Timberlakea, joka muiden kiireiden vuoksi joutui jättämään projektin väliin. Pääosaan pyydettiin myös Tom Hardya, hänen laulutaitonsa eivät kuitenkaan riittäneet. Lopulta Eltonin rooliin palkattiin Taron Egerton. Hänellä ei ole varsinaista muusikkotaustaa, mutta walesilaisena hän on omien sanojensa mukaan kasvanut musiikin ja erityisesti kuorolaulun parissa.

Toisin kuin tosiasioihin perustuva Bohemian Rhapsody -elämäkerta (vaikkakin faktat eivät elokuvassa olekaan ihan kohdallaan) on Rocketman fantasia- tai jukebox-musikaali, jossa taiteilijan tuotantoa käytetään henkilöhahmojen sekä juonen kehittämiseen, ja todellisuutta muokataan palvelemaan taiteellista kokonaisuutta. Elton Johnin kappaleet esitetään elokuvassa ns. taiteellisella vapaudella ilman kronologista järjestystä. Käsikirjoitus on pikemminkin muokattu laulujen ympärille. Ohjaaja Dexter Fletcher on todennut vastaavana tuottajana toimineen Eltonin olevan tarinankertoja, jonka muisti värittää tapahtumien kulkua. Elokuva on hänen mukaansa silti suhteellisen kaunistelematon.

Rocketmanin kuvaukset kestivät kaksi kuukautta. Taron Egerton esitti kaikki Rocketmanin 20 kappaletta, suurimmaksi osaksi live-äänityksinä. Elokuva kuvattiin pitkälti lavasteissa, mikä lisäsi kohtausten liikkuvuutta ja helpotti värimaailman käsittelyä. Rocketmanin alussa 1950-60 -luvuilla lontoolaisessa Pinnerin lähiössä värimaailma on sangen hillitty, jopa ankea. Eltonin uran ja huumesekoilujen edetessä muuttuu elokuvan värimaailma räiskyvämmäksi ja esiintymisasut yhä teatraalisemmiksi sekä surrealistisemmiksi. Hänen hovisuunnittelijansa oli alun perin myös Cheriä puvustanut Bob Mackie, jonka visioiden pohjalta Julian Day suunnitteli kahdessa viikossa Venetsian ja Brasilian karnevaalien hengessä Elton 2.0 -päivityksen: 88 pukua, 60 silmälasit sekä 60 paria kenkiä.

Elton kuvaa vuosia 1974-1990 sanoilla "the lost years" (kadotetut vuodet), jotka kuluivat humussa ja sumussa. Paitsi puvut niin myös jotkin musiikkinumerot kuvaavat Eltonin mielenmaisemaa ja luotaavat psykologista kehitystä. Katsojat viedään päähenkilön pään sisään tarkastelemaan erilaisia tunne- ja mielentiloja (I Want Love, Rocket Man, Sorry Seems to Be the Hardest Word) tai musiikkia käytetään kertomaan kappaleen syntyhistoria (Your Song, Tiny Dancer). Jotkin laulut ovat tarkoin koreografioituja musikaaliesityksiä (The Bitch Is Back, Saturday Night's Alright for Fighting, I'm Still Standing). Pinball Wizard -biisissä Royal Albert Hallin pyöreä muoto vaikuttaa kameratyöhön ja kuljettaa tarinaa: näemme kameran pyörittävän erilaisissa asuissa ja konserttisaleissa laulavaa Eltonia kuin tahdosta riippumatonta kuulaa flipperissä (pinball machine).

Lisätietoa Rocketman-elokuvasta ja Elton Johnista löydät Rocketman triviaa -liitteestä.
 

Pohdittavaksi

• Mitä muita muusikkoelämäkertoja ja -dokumentteja tulee mieleesi?
• Usein muusikkoelämäkertojen lauluosuudet tehdään playbackina tai päällekkäisäänityksinä; toisena vaihtoehtona on pääosan esittäjän omat musiikkitulkinnat, kuten Oscar-voittajaleffoissa Walk the Line (2005, Johnny Cash) ja Ray (2004, Ray Charles -biopic, jossa Jamie Foxx soitti pianoa muttei laulanut). Mitä mieltä olet laulavista näyttelijöistä? Entä näyttelevistä laulajista?
• Mitä tiesit Elton Johnista ennen elokuvan katsomista? Tunsitko hänen musiikkiaan? Muuttiko elokuva mielikuvaasi hänestä?