Salaisuuksien illallinen käyttää puhelimia tarinansa keskeisenä elementtinä. Elokuvan näkökulma puhelimiin ponnistaa matka- ja sittemmin älypuhelimien ihmisten arkeen ja sosiaaliseen elämään tuomiin muutoksiin, joista keskeisimmäksi nousee ajatus yksityisyyden menettämisestä.

Digitaalisista ympäristöistä on tapana puhua vastakohtana "oikealle elämälle", ja tämä toistuu myös Salaisuuksien illallisessa. Digitaalisen kulttuurin asiantuntijat huomauttavat, että digitaaliset ympäristöt ovat osa elämää siinä missä muutkin elämän osa-alueet. ”Oikean elämän” tilalle ei ole vakiintunut sanaa tai ilmaisua, joka ei välittäisi samaa arvottavaa ja kummallista asetelmaa. Ei- digitaalisista ympäristöistä voidaan puhua kontekstista riippuen ei-digitaalisina, analogisina tai fyysisinä ympäristöinä, joista viimeksi mainittu lienee yleiskäyttöön parhaiten taipuva.

 

Tehtävät

1. Kerätkää oppilaiden digitaalisten ja ei-digitaalisen ympäristöjen nimeämiseen ja erottelemiseen käyttämiä sanoja ja miettikää, minkälaisia arvotuksia ja konnotaatioita niissä on tai ei ole.

2. Elokuvan päähenkilöt ovat keski-iän kynnyksellä, ja elokuvan näkökulma puhelimiin onkin suunnilleen oppilaiden vanhempien (ja mahdollisesti myös opettajan) ikäpolven näkökulma. Vertailkaa oppilaiden ikäluokan ja elokuvan henkilöiden ikäluokan suhdetta puhelimeen. Mitä eroja löydätte? Mitä yhteistä? Onko erottelu digitaalisten ympäristöjen ja ”oikean elämän” välillä läsnä myös oppilaiden puheessa?

3. Miettikää, millaisia puhelimen ympärille rakentuvan sosiaalisen draaman mahdollisuuksia oppilaiden elämässä on. Toisin sanoen millaisia elementtejä vastaavanlainen elokuva voisi sisältää, jos se tarkastelisi oppilaiden ikäluokkaa?